Hahmot - Dracula

† ’Mathias’ juontuu Mattiaksesta, joka oli Juudas Iskariotin korvannut apostoli. Nimi tarkoittaa ”Jumalan lahjaa”.

† ’Dracul’ tarkoitti alun perin lohikäärmettä, sittemmin Paholaista. A-pääte viittaa poikaan. Näin ollen Dracula tarkoittaa ”Paholaisen poikaa”.

† Cronqvist on ruotsalainen sukunimi. Lienee silti tuskin tarpeen olettaa Draculaa varsinaisesti ruotsalaiseksi, varsinkin kun sarjan nimistö on aina ollut monenkirjavaa eikä suinkaan Romanian vastaavaan sidottua. Koko nimi sekä Mathiaksen vaatetus tekevät ilmeiseksi että hahmon vaikutteena toimi Unkarin kuningas Matias Corvinus. Hän tosin hallitsi vuosina 1458-1490 JAA., joten tarkoitus tuskin edes oli koskaan vetää suoraa historiallista yhteyttä oikean Matias I:n ja Draculan välille. Kuriositeettina mainittakoon, että Kuolema kutsuu häntä Lament of Innocencessa kuninkaaksi.

† Ilmaantuu paikalle tismalleen samalla tavalla Lament of Innocencessa ja Curse of Darknessissa; murtautuen ulos silmät kiinni ja huokaisten. Tämä seikka vihjaa vielä vahvemmin Draculan aikaisemmasta henkilöllisyydestä Mathias Cronqvistinä, joka tosin on varmistettu tekijöidenkin toimesta ja oli LoI:n japanilaisversiossa Euroopan ja Amerikan versiota huomattavasti suoremmin ilmaistu.

Symphony of the Nightin ohjekirjasta löytyvän hahmoesittelyn mukaan Draculan koko nimi on ”Dracula Vlad Tepes”. Prologivideossa nimi on kuitenkin ”Vlad Tepes Dracula”. Saman ohjekirjan mukaan Dracula on ”tunnettu monilla nimillä vuosisatojen aikana”.

† Ominaisia tunnusmerkkejä:

+ Odottaa usein valtaistuimella linnansa ylimmässä tornissa ja ennen taistelun alkua siemaisee sampanjalasista verta ennen kuin heittää sen lattialle.

+ Katoaa ja ilmestyy kaksintaistelussa äkkiarvaamatta teleportaatiolla.

+ Hyökkää monesti kolmoistulipallolla.

+ Taistelee harvoin vain yhdessä muodossa. Useimmiten muuttuu ainakin kerran taistelun aikana hirviömäiseksi ja kookkaaksi olennoksi, joka on ensimmäistä inhimillistä vampyyrimuotoa tehokkampi.

Esiintyy:

Kaikki sarjan pelit, lukuun ottamatta:

Aria of Sorrow
Dawn of Sorrow

Pelattavana:

Judgment



Elämästä epäelämään 1094-1476

Kukaan muu Castlevaniassa ei ole käynyt läpi yhtä mittavaa ja perusteellista hahmokehitystä kuin Dracula. Alun perin hän oli 80-luvun videopelien tyypillinen päävastustaja, jonka aikeet olivat yksitoikkoisia ja ulkonäkö stereotyyppinen. Symphony of the Night esitti hänet koston miehenä, jonka tuhoisien aikeiden takana oli menetetty rakkaus.

Vähitellen hän alkoi muistuttaa voimineen myös pahaa henkeä, joka ei ole sidottu yhteen persoonaan tai ruumiiseen, vaan voi vaikuttaa ihmisten tahtoon ja elää heidän ahneudestaan sekä julmuudestaan. Hän onkin todennut itse useaan otteeseen ihmisten oman pohjattoman vallanhimon mahdollistaneen hänen paluunsa kerta toisensa jälkeen.

Vaikka hänet on Castlevanian alusta saakka tunnettu legendaarisena vampyyrien valtiaana kreivi Draculana, Lament of Innocence paljasti hänen alkuperäisen ihmishenkilöllisyytensä laskelmoivana ja erinomaisena taktikkona. Lopulta Dawn of Sorrow paljasti hänen olevan jopa yksi hallitsijoista, jotka tasapainottavat maailman hyvyyden ja pahuuden.

Mathias Cronqvist oli LoI:n tapahtumien aikaan (1094) 32-vuotias voittamattomana pidetyn ritarisaattueen nerokas taktinen neuvonantaja, jonka oppineisuus oli harvinaista valtaosaksi lukutaidottomassa yhteisössä. Hänen suvullaan oli myös hallussaan alkemististen taitojen kokoelma, joka kulki sukupolvesta toiseen sanallisesti. Yhdessä ystävänsä Leon Belmontin kanssa miehet kulkivat ympäri maailmaa taistelleen harhaoppia ja pakanoita vastaan. Vaikka Mathias oli selvinnyt vuosikaudet taistelukentällä, hän ei voinut suojella kotona odottavaa vaimoaan Elizabethaa kohtalon oikuilta. Elizabetha sairastui ja kuoli. Mathias koki maailmansa romahtaneen. Vuoden päivät vuoteenomana maanneena ja surun murtamana hän ei enää voinut jatkaa taisteluissa, vaan johtaminen jäi kokonaan Leonin harteille.

Surressaan menetystään Mathias menetti vähitellen uskonsa siihen, jonka puolesta oli taistellut. Hän alkoi syyttää Jumalaa Elizabethan kuolemasta ja käytti aikansa miettien kuinka kostaa Jumalalle. Vampyyriksi muuttuminen olisi täydellinen vastakohta Mathiaksen aiemmalle elämälle, mutta puremalle altistuminen ei sopinut hänen ylpeydelleen. Niinpä hänen oli käytettävä toista keinoa.

Kauan sitten alkemistit onnistuivat luomaan kolme kiveä; Viisasten Kiven, Mustan Kiven ja Veripunaisen Kiven. Viisasten Kivi antoi kantajalleen ikuisen elämän, Musta Kivi antoi kantajalleen Yön voimat ja Veripunainen Kivi yliotteen vampyyrien voimista. Viisasten kiven sijainnista ei ollut varmuutta, mutta suunnitelmansa toteuttaakseen Mathias tarvitsi ainoastaan Veripunaisen kiven. Ei ole selvää oliko joku Mathiaksen alkemistisesti etevästä suvusta onnistunut aikanaan luomaan kiven itse tai oliko joku hänen suvustaan ennen häntä vai hän itse löytänyt sen. LoI:n tapahtumien aikaan se on joka tapauksessa jo hänen omistuksessaan.

Lähistöllä asuva Walter Bernhard oli yksi voimakkaimmista tunnetuista vampyyreista, jolla oli valtaa myös useisiin epäkuolleisiin lajitovereihinsa. Mathias tiesi Walterin omistavan Mustan kiven, mutta sen saaminen ei ollut ilmeisesti ainoastaan hänen päämääränsä. Kuten Veripunainen kivi, oletettavasti myös Musta kivi valitsi omistajansa.

Päihittääkseen hänet, Mathias otti Walteriin yhteyttä. Hän tiesi Walterin etsivän pakonomaisesti Veripunaista kiveä ja piristävän ikuista elämäänsä ryöstämällä voimakkaiden sotureiden puolisoja, jotta nämä tulisivat kosto mielessään hänen linnaansa. Kukaan heistä ei ollut onnistunut voittamaan Walteria, mutta Mathiaksella oli mielessään eräs, jonka tiesi pystyvän siihen. On mahdollista, että Mathias lupasi Walterille tietoa Veripunaisen kiven sijainnista, mikäli hän toimisi kuten Mathias tahtoi; ryöstäisi Leonin tulevan morsiamen, Saran. Walter suostui ja todennäköisesti kuvitteli käyttävänsä liittolaisena pitämäänsä Kuolemaa eliminoidakseen Mathiaksen kun tästä ei ollut Walterille enää hyötyä. Kuoleman todellinen isäntä oli kuitenkin Mathias.

Mathiaksen suunnitelma oli toiminut täydellisesti. Leonin viha ja alkemisti Rinaldo Gandolfin taidot loivat Vampyyrintappajan, jonka vuoksi Walter koki viimeisen tappionsa. Tällöin Mathias tuli esiin varjoista ja Kuoleman vietyä Walterin sielun, Mathias syntyi sen ja Veripunaisen kiven voimalla uudelleen vampyyrina, omien samalla Walterin voimat. Mathias kertoi kaiken häkeltyneelle Leonille ja teki vielä viimeisen yrityksen saada vanha ystävänsä ja taistelutoverinsa mukaan kostamaan.

Se epäonnistui, joten hän komensi Kuoleman eliminoimaan Leonin ja pakeni itse vieraisiin maihin jatkaen Jumalan kiroamista. Mathiaksen suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulunut, että Kuolema ei onnistuisikaan tappaamaan Leonia. Niin kävi kuitenkin. Kuten Mathias, myös Leon otti oman elämäntehtävän; Mathiaksen pysäyttämisen. Mutta toisin kuin Mathias, hän ei olisi sodassaan yksin.
Mathiaksen voimat kasvoivat Veripunaisen Kiven avulla muiden tuhottujen vampyyrien sieluista, joita Belmontit eittämättä onnistuivat tuhoamaan monta liki 400 vuoden ajan. Tämän jälkeen Belmontit ja Mathias vihdoin kohtasivat jälleen.



Pimeä valtias – 1476-1999

Mathias eli synkästä muutoksestaan huolimatta sangen rauhanomaisesti pitkään. Hänen vihansa kohdistui edelleen vain Jumalaan, jonka kiroamista vastustamista hän oli vannonut jatkavansa koko ikuisen elämänsä. Ennen pitkää Mathias tapasi hämmästyttävän paljon menehtynyttä vaimoaan muistuttavan Lisan. Pari rakastui ja yllättäen Mathias ei tehnyt Lisasta kaltaistaan, vaan salli hänen säilyttää ihmisyytensä, vihjaten edelleen ettei Mathias pohjimmiltaan toivonut kohtaloaan. He menivät ennen pitkää naimisiin ja Lisa synnytti Mathiakselle pojan, Adrianin.

Noitavainot raivosivat kuitenkin ympäri Euroopan ja etevänä parantajana tunnettu Lisa joutui sitä palvelevan koneiston hampaisiin. Mathiaksen tietämättä, paikallisen kylän asukkaat polttivat Lisan noitana. Mathiaksen kuultua asiasta, todennäköisesti pojaltaan Adrianilta, hänessä jäljellä ollut myötätunto katosi aivan kuin aikanaan hänen ihmisyytensä oli kadonnut hänen luopuessaan rajallisesta elämästä.

Mathias käänsi selkänsä kaikille muille tunteille kuin halveksunnalle ja vihalle. Ihmisistä tuli nyt hänen vihollisiaan ja rauhan aika loppui. Nimeten itsensä Draculaksi, Mathias ei muutaman seuraavan vuoden ajan keskittynyt muuhun kuin jo muutenkin mittavien voimiensa kartuttamiseen, jonka jälkeen hän tuhoaisi ihmiskunnan kokonaan.

Tänä aikana hän alkoi saada ympärilleen myös palvelijoita ja kannattajia. Heistä voimakkaimpien joukossa olivat Isaac LaForeze ja Hector, joille Dracula henkilökohtaisesti opetti paholaistentaonnan taidon eli kyvyn luoda demonisia kätyreitä. Molemmat kuitenkin katosivat Draculan komennosta ennen taistelun alkua; Hector lähti vapaaehtoisesti havaittuaan Draculan julmat ja järjestelmälliset ihmisiin kohdistuvat teurastukset ja Isaac lähti hänen peräänsä, yrittäen todennäköisesti saada hänet takaisin Draculan riveihin.

Aloitettuaan kuitenkin varsinaisen sotansa erityisesti yksi asia koitui Draculan ensimmäisen tappion syyksi; Adrian (joka nyttemmin tunnettiin nimellä Alucard) jätti myös paikkansa hänen rinnallaan ja liittoutui Trevor Belmontin ja kahden muun Draculaa vastaan taistelevan soturin kanssa. Dracula ei kuitenkaan pelännyt mitään, varsinkaan tappiota, koska hänen sieluunsa aikanaan sulautunut Veripunainen kivi varmistaisi, että edes kuolema ei pysäyttäisi häntä täysin. Trevor iski ennen pitkää Vampyyrintappajalla kuolettavan iskun pimeän energian nostamassa kaoottisessa linnassa.



Dracula siis hävisi taistelun, mutta jatkaisi vielä sotaa. Hän tulisi nousemaan satojen vuosien ajan, yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes vuonna 1999 sama ase ja sama veri päihittäisi hänet ilmeisen lopullisesti; Julius Belmont käytti Vampyyrintappajaa sinetöidäkseen päihitetyn Draculan voiman ja hänen linnansa auringonpimennykseen. Lopettaen uudelleensyntymisen kierteen, jonka avulla Dracula oli palannut niin monta kertaa takaisin uhkaamaan maailmaa, Vampyyrintappaja jäi linnan sisimpään, pitäen sen vangittuna. Dracula oli siis poissa, mutta sielu, joka aikanaan oli kuulunut Mathiakselle, jatkoi elämää. Se vaelsi ja löysi itselleen lopulta uuden isännän, jota linna ja Draculan oma voima kutsuisivat luokseen 36 vuotta Draculan lopulliseksi otaksutun tappion jälkeen.


Perintö ja uudelleensyntymä – 1999-????

Dracula, tai ehkä pikemminkin Mathias, syntyi uudelleen Soma Cruzina, Japanissa asuvana nuorena vaihto-oppilaana. Tietämättä alkuperästään, Soma ajautuu kuin kohtalon käskemänä Draculan sinetöityyn linnaan, mukanaan ase-ekspertti ja kauppias Hammer, salaperäinen Genya Arikado, kirkolle työskentelevä Yoko Belnades, vähäpuheinen ’J’ sekä Mina, Soman lapsuudenystävä ja rakastettu. Kohdattuaan itseään Draculan reinkarnaatioksi uskovan Graham Jonesin, Soma oli lopulta pakotettu ymmärtämään alkuperänsä. Ystävien ja liittolaisten avulla hän taisteli tiensä sielunsa pimeän puolen keskukseen ja onnistui pitämään linnan ja tuhoisan, vanhan puolensa poissa.

Mutta aina löytyi ihmisiä, jotka olivat valmiita uhraamaan melkeinpä mitä tahansa saadakseen edes osan Draculan käyttämästä mahdista. Niinpä Celia Fortnerin johtama kultti etsi Soman käsiinsä vuotta myöhemmin ja houkutteli hänet päämajaansa. Celian tarkoitus oli tuoda Pimeä Valtias takaisin maailmaan, luodakseen täydellisen pahan vastakohdan täydelliselle hyvyydelle. Siksi Dracula oli hänen mielestään saatava takaisin elävien joukkoon.

Soman tehtyä tyhjäksi kultin varasuunnitelma luoda Pimeä Valtias kahdesta muusta ehdokkaasta, Celia lavasti tilanteen, joka melkein onnistui palauttamaan Soman takaisin Draculaksi. Celia ”murhasi” Soman silmien edessä Minan kaksoisolennon. Soman raivo roihahti ja hän oli jo valmis tappamaan Celian, mutta Arikado tuli paikalle viime hetkellä.

Soma onnistui pitämään mielensä hallinnassa ja pysäytti lopulta kultin, tuhoten sen päämajan. Tämän jälkeen Soma vaikutti saavuttaneen rauhan, jota Mathias tai Dracula eivät koskaan olleet saaneet. Genya Arikadon salaperäinen monologi tarinan lopuksi vaikutti pahaenteiseltä, mutta ei ole varmaa liittyikö se Somaan.


Voimat ja kyvyt

Dracula on selkeästi koko sarjan voimakkain hahmo. Hänen voimiinsa kuuluvat ainakin tietynasteinen mielenhallinta, muodonmuutoskyvyt ja energian purkaminen itsestään sekä mittavat kyvyt alkemian ja pimeän magian saralla. Tämän lisäksi hän komentaa valtavan suurta armeijaa, johon kuuluu epäkuolleita, demoneita ja ulottuvuuksienvälisiä hirviöitä. Ei ole selvää onko Kuolema häntä voimakkaampi, mutta koska hän mitä ilmeisimmin ei voi toimia Draculaa vastaan, voidaan olettaa että Dracula on häntäkin väkevämpi.

Draculan suurimpia heikkouksia ovat ylimielisyys ja Vampyyrintappaja. Lisäksi hän muiden vampyyrien tavoin ilmeisesti on altis auringonvalolle. Ei ole selvää onko se hänelle kuitenkaan tappavaa.


Ulkonäkö, suosio ja pelaajanäkökulma

Draculan ulkonäkö on ollut erilainen lähes jokaisessa pelissä. Dawn of Sorrow’ssa tämä selitetään tämän sillä, että ruumis, jonka Dracula ottaa haltuunsa elääkseen uudelleen, luonnollisesti vaihtuu joka kerralla. Tästä huolimatta hänellä on ollut monia toistuvia piirteitä, kuten aristokraattinen vaatetus, pukinparta ja pitkät hiukset eli niin sanottu Bram Stoker -malli (esimerkiksi Symphony of the Night ja Curse of Darkness) tai sileät kasvonpiirteet ja lyhyet, taaksekammatut hiukset, eli ns. Bela Lugosi -malli (esimerkiksi Dracula’s Curse ja Portrait of Ruin). Dracula X Chroniclesin versio yhdistelee näitä kahta perusmallia. Mielenkiintoisesti Dracula muistuttaa pelin kannessa ja oheistaiteessa Koji Igarashia.

Dracula on useasta näkökulmasta tarkasteltuna traaginen hahmo, joka monen muun epätäydellisen sankarin tavoin hivuttautui pimeälle puolelle. Mathias Cronqvist oli alun perin Jumalalle omistautunut sivistynyt sotilas, joka menetettyään vaimonsa onnettoman sattuman johdosta muuttui omaksi kääntöpuoleksiin. Samalla hän toimii ehdottomuudessaan kuitenkin erinomaisena vastavoimana Belmonteille ja sarjan muille päähenkilöille.

Vaikka tarinan sankareita (sikäli mikäli sellaista yksitoikkoisesti löytyy) ovat Belmontit ja muut Draculaa sekä hänen liittolaisiaan, kannattajiaan ja aikomuksiaan vastustavat yksilöt, Castlevania on myös Draculan tarina, kuten tarinan alku Lament of Innocence havainnollistaa. Hänen läsnäolonsa tai hänen toimiensa seuraukset ovat näytelleet osaa joka ikisessä sarjan osassa, joten hyvällä syyllä häntä voi kutsua yhdeksi sarjan päähenkilöistä.

Vaikka Dracula on ilmeisen tunnustettu ja suosittu vastustajana, moni koki erityisen elähdyttäväksi mahdollisuuden ”pelata Draculana” Aria of Sorrow’ssa ja Dawn of Sorrow’ssa. Monet soisivat mahdollisuuden myös toteutuvan, ei pelkästään tai nimen omaan Somana, vaan Draculana – sellaisena kuin hänet ennen Somaa tunnettiin.

Judgment toi hänet vihdoin pelaajien ohjattavaksi omassa pimeässä persoonassaan. Yksinpelitarinassaan hän tyylilleen uskollisena hykertelee tilaisuudelle kostaa hänet aikaisemmin päihittäneille. Lopulta hän tekee selvää myös ajassa takaisin matkannesta vihollisesta, jonka tarkoitus oli hävittää kokonainen aikakausi tuhotakseen Draculan. Dialogeissaan Dracula on johdonmukaisesti ylimielinen ja pahansuopainen.

Draculan tunnusomaisimmat hyökkäyskuviot viimeisen vastustajan roolissa ovat joskus kenties liiankin odotettavissa, mutta kaiken kaikkiaan vain pienissä määrin. Lähes joka kerta hän on tuonut arsenaaliinsa ja hyökkäyksiinsä jotain uuttakin. Kuitenkin hänen jatkuva osansa epäonnistuvana vastustajana soisi saavan monimuotoisempiakin piirteitä. Tällaisia onkin onneksi ollut jo havaittavissa muutamassa pelissä.

×

Hae sivustolta