Kakkonen on sarjan paras, ykkönen kakkonen ja kolmonen..noh, ei silkkaa kakkaa, mutta ei kyllä varmaan paraskaan osa. Neljäs on vielä pelaamatta ja taidan vaivautua hakkaamaan kolmosesta vielä ainakin kaksi eri loppua.
Jees, eli pääsin minäkin vihdoin testaamaan paljonpuhuttua ja -parjattua kolmososaa. Metrotunneli oli kuin olikin vähintään niin ikävä kuin osasi puheiden perusteella odottaakin. Ehkä yksi pelin suurimpia kompastuskiviä. Ratkaisu, jolla sieltä pääsee etenemään..se oli sen verran epälooginen, että oli turvauduttava läppäreihin.
Kolmosen tarina ei itsessään ole paha, mutta kerrontatapa mättää. Asiat selitetään vähän turhan tarkasti, kun esim. tuo SH-kultti, "The Order", esitellään tarkemmin. Se, että pääosassa on ykkösosasta tuttu Tiedätte-kyllä-kuka, ei ole itse asiassa paha idea jatkolle. Hänhän on ikään kuin Soma Castlevaniassa.
Olisi ollut mukava nähdä Harryn kuolevan hieman..dramaattisemmin (tosin, mieluiten olisin halunnut hänen elävän 
Harry oli silti mukava nähdä, muodossa jos toisessa. Mutta kun kerta viitsittiin tarinallinen jatko tehdä, olisi hänen voitu sallia edes vilahtaa muistikuvissa tai pitää koskettava jäähyväispuhe Heatherille. "Cheryl..use the necklace.." 
Mikä mätti ja pahasti; Heatherin asenne. Hän oli ja on muuten hyvä protagonisti, mutta suhtautuu vähän turhan kevyenoloisesti synkkään harhailuunsa.
Esim. ekassa mahdollisessa pelin lopussa se valesäikäytys ei sovi TODELLAKAAN sarjaan, puhumattakaan siitä hiusväriheitosta. Silti, Heater <3 :blush:
Tosin, Heatherin rautahermoisuutta selittää osaltaan se seikka, että hän
on Alessa ja siten tottunut Silent Hillin painajaismaiseen todellisuuteen.Mikä toimi parhaiten: tunnelma, jumalauta. En olisi uskonut, että kakkosesta onnistuttaisiin vielä parantamaan kuvallisen ja äänellisen maailman muuttamisesta vielä synkemmäksi ja ahdistavammaksi, mutta kolmonen onnistuu siinä. Kakkonen on toki edelleen mielestäni sarjan parhain peli, mutta kolmosen eduksi täytyy lukea (tosin, myös teknologian edistymisen edesauttama) ilmiasu.
Esim,Valtiel kuristamassa "ikuisesti" sairaanhoitajan ruumista ja heiluttaessa punaista verhoa kahden sätkivän jalkaparin edessä on kyllä ehdottomasti yksi mieleenpainuvimpia näkyjä, mitä olen videopelissä ehtinyt näkemään. Hitto, se oli karmivampaa kuin useimmissa kauhuelokuvissa.Kakkosen suurin plussa: tarina. Paras. Olen selittänyt tämän sen verran monta kertaa, että palaan siihen varmaan uudelleen vasta, kun olen pelannut neljännen läpi. Lyhyesti: upea peli, yksi parhaimmista videopeleistä ikinä.
Ykkönen: kärsii ainoastaan vanhentuneista grafiikoista. Kaikki muu on oikeastaan kuten pitääkin.
Keskustelkaa sarjasta. Mitä olette pelanneet, mitä piditte? Mitä tuumaatte sarjasta ylipäätään?
