No niin, HoS on läpi. Juonijutut piilossa, siellä pikaisesti ajatuksia.
Tarina on menossa enemmän tieteisfantasiaksi kuin tieteisfiktioksi. Blizzardilla on taito luoda fanisuosikkeja hahmoihin, vaikkapa Raynor SC:n tapauksessa ja eeppistä tunnelmaa. Aika lailla juuri ne pitivät minut kiinnostuneena sinä noin 12 vuoden aikana, jotka kuluivat Brood Warin julkaisun ja tämän uuden trilogian ilmoittamisen välillä. Mutta heiltä puuttuu taito todella pitää tarina kasassa. Jos pitäisi hakea joku verrokki käsikirjoittajana, Hideo Kojima on sellainen. Kojima ja Blizzard taitavat hypemasiinan ja pelaajan voimaannuttamisnyörien vetämisen virtuoosimaisesti, mutta koskaan kumpikaan koskaan pystyy pitämään langat käsissään kerronnallisesti tyydyttävällä tavalla.
Eikä SC:n pitäisi olla edes kovin haasteellinen jatkumo onnistunutta kerrontaa varten; hahmoja on paljon ja esitetty mytologia riittäisi hyvin ammennettavaksi ilman mitään superjumalia, kuten tässä tapauksessa pahis-xel'naga on, joten tarinoita riittää kerrottavaksi. Lisäksi taustatarina on myös hyvin paljon oheismateriaalin, kuten kirjojen, varassa. Tarina muuttuu Blizzardin käsissä ennen pitkää liian alisteiseksi uuden pelin kehittämiseksi; tässäkin tapauksessa Kerrigan muutettiin aika nopeasti takaisin zergiksi, joka on kerronnallisesti laiskaa. Mielestäni riittää jo uudeksi pureskeltavaksi kaikki ne yksiköt ja ominaisuudet joita uusi teknologia mahdollistaa ilman että hosutaan niin suurpiirteisesti tarinassa, joka alkaa olla enemmän Warcraft kuin Starcraft. Homma toistaa Warcraftia ja siinä mielessä ympyrä on sulkeutumassa.
En ole siis tarinasta kovin innoissani, mutta yksinpeluukampanjan pelattavuus oli melko nautinnollista.
