Henkilöt Castlevanian takana
Kaikki kunnia Alucardille, Belmont-klaanille ja Morrisin suvulle, mutta näidenkin henkilöhahmojen takana on joukko oikeita ihmisiä, jotka puurtavat pitkiä työpäiviä uusien Castlevania-nimikkeiden eteen. 20-vuotisen historiansa aikana sarjan tekijätiimit ovat vaihdelleet ja muotoutuneet uudelleen useamman kerran, ja esimerkiksi ensimmäisen Castlevanian lopputeksteissä tekijät olivat kätkeneet henkilöllisyytensä salanimien taakse, joten on vaikea kertoa eksaktilla varmuudella, minkä pelin suunnittelussa kukin on ollut mukana. Tässä artikkelissa haluan kuitenkin tuoda esille avainhenkilöitä, jotka ovat olleet mukana useammassa Castlevania-projektissa.
Tiimiensä ykkösmiehet
Koji ”IGA” Igarashi on vuodesta 2001 toiminut Castlevania-pelisarjan tuottajana. Igarashi aloitti Konamin leivissä 1990-luvun alussa työskennellen ohjelmoijana pelissä Detana! Twinbee. Castlevanioiden osalta miehen nimi mainittiin ensimmäisen kerran Rondo of Bloodissa jonka lopputeksteissä hänelle myönnettiin erityiskiitokset. Igarashi kuitenkin tutustui pelisarjaan jo yliopisto-opiskelijana 1980-luvun loppupuolella, jolloin hän pelasi alkuperäistä Castlevaniaa tuttavansa luona ollessaan itse liian vähävarainen ostaakseen videopelejä. Ensimmäinen merkittävä rooli Igarashilla oli Symphony of the Nightissa, jossa hän toimi apulaisohjaajana sekä vastasi osaltaan käsikirjoituksesta ja ohjelmoinnista. Sittemmin Igarashi on toiminut tuottajana kuudessa viimeisimmässä Castlevania-pelissä. Miehen työkuvaan kuuluu myös lukemattomat pr-tehtävät: juuri Igarashi vastaa suurten pelimedioiden haastatteluihin ennen uuden Castlevania-pelin julkaisua.
Igarashi tunnetaan siitä, että hän yrittää ottaa huomioon ruohonjuuritason pelaajien ja ns. fanien mielipiteet pelikehittelyssä. Toisaalta sellaisten pelien kuin Legendsin ja Circle of the Moonin pudottaminen sarjan aikajanalta on aiheuttanut närää joidenkin fanien keskuudessa. Syy tähän oli kuitenkin ymmärrettävä: kahden vuosikymmenen aikana muodostunutta juonirakenteiden sekamelskaa haluttiin muokata yhtenäisemmäksi. Itsekritiikkäkään ei mieheltä puutu: hän on myöntänyt avoimesti olevansa hieman tyytymätön uusien kolmiulotteisten Castlevanioiden lopputulokseen, ja yrittävänsä kehittää sarjaa toimivampaan suuntaan tältä osin. Igarashi itse on kuitenkin kaksiulotteisten pelien ystävä, ja niin kauan kuin 2D-Vanioilla on menekkiä, tullaan niitä todennäköisesti myös näkemään lisää – mahdollisesti jopa uuden sukupolven konsoleilla. Mutta edes Igarashilla ei ole täysin vapaita käsiä mitä Castlevanian tulevaisuuteen tulee: Chronicles-uusintaversioiden sarjaa ei olla viitsitty jatkaa taloudellisten riskien vuoksi. Kaikista sarjan peleistä Igarashi on ilmoittanut suosikikseen Dracula’s Cursen.
Koji Igarashin ”edeltäjät” eivät ole olleet yhtä merkittävässä ja pitkäkestoisessa asemassa, mutta on syytä esitellä muutama tekijätiimien kärkinimistä. Toru Hagihara toimi sekä Rondo of Bloodin että Symphony of the Nightin kehitystiimien johtajana. Hagihara toimi myös pääohjelmoijana näissä peleissä. Lisäksi mies on niittänyt kokemusta Belmont’s Revengen kehitystiimissä puhumattakaan monista muista Konamin pelinimikkeistä. Takashi Takeda on työskennellyt Harmony of Dissonancen ja Lament of Innocencen ohjaajana, Curse of Darknessin pääohjelmoijana sekä The New Generationin hahmosuunnittelijana. Shigeharu ”Ko-G” Umezaki työskenteli päätuottajana sekä Nintendo 64:n Castlevanioiden että Circle of the Moonin parissa, kun sarjan tuotantovastuu oli Koben osastolla vuosituhannen vaihteessa. Umezaki oli myös Curse of Darknessin vastaava tuottaja. Castlevanian lisäksi miehen meriitteihin kuuluu ohjelmointityö Contran (Probotector) sekä Mystical Ninjan parissa. Kouki Yamashitalle lankesi osa Vampire’s Kissin ja Legendsin ohjaajana. Myös Yamashita kuului Contran tekijätiimiin, ja hepun nimi vilahtaa myös NES:ille ilmestyneiden Snake’s Revengen ja Turtles 2:n lopputeksteissä.
Säveltäjälegendat
Michiru Yamane on nykyisten Castlevanioiden toinen kantava voima. Yamane vakuutti pelaajat säveltämällä The New Generationin ääniraidan vuonna 1994, ja sittemmin neidin sävellyksiä on kuultu Symphony of the Nightissa, Aria of Sorrowissa, Lament of Innocencessa, Dawn of Sorrowissa ja Portrait of Ruinissa. Musiikin ohella Yamane on työskennellyt myös ääniefektien parissa. Viime vuosina Yamane on ollut usein Koji Igarashin ohella kertomassa uusimmasta Castlevaniasta lehdistölle. Castlevania-pelien lisäksi Yamane on säveltänyt musiikkia mm. Suikoden-, Contra- ja Mystical Ninja -pelisarjoihin. Merkittävimpinä töinään Yamane pitää TNG:n ja SotNin ääniraitoja.
Sotaro ”Souji Taro” Tojima lienee sarjan toiseksi tunnetuin yksittäinen säveltäjä. Tojima on säveltänyt suurimman osan Super Castlevania IV:n ääniraidasta, vastannut Circle of the Moonin musiikista ja työskennellyt myös Curse of Darknessin äänipuolella. Tojiman merkittävimpiin ansioihin lukeutuvat eittämättä myös äänieditoijan ja -tuottajan työt Metal Gear Solid -sarjan parissa.
Soshiro Hokkai kynäili Harmony of Dissonancen mielipiteitä jakavan ääniraidan. Mies ahersi myös Aria of Sorrowin äänipuolella, mutta sävelsi peliin vain kolme kappaletta. Hokkain ainakin toistaiseksi lyhyellä meriittilistalla on myös äänieditointitehtävät Suikoden II:n parissa.
Konami Kukeiha Club on nimitys jota käytetään Castlevania I-III -pelien legendaarisesta säveltäjätiimistä. 1990-luvulla muodostettiin samanniminen yhtye, jossa työskenteli Konamin vanhoja pelisäveltäjiä. Nimensä johdosta nämä ryhmät usein sekoitetaan keskenään, ja uudemman Kukeiha Club -yhtyeen saatetaan väittää toimineen myös NES-Castlevanioiden säveltäjänä, mutta ainakaan lopputekstien perusteella näin ei ole.
Alkuperäiseen Clubin jäsenistä mainittakoon Kinuyo Yamashita ja S. ”Drum” Terishima, jotka sävelsivät Vampire Killerin ja täten myös Castlevanian klassikkokappaleet. S. Terishima työskenteli myös Simon’s Questissa, jonka ääniraidasta vastasi kuitenkin lähinnä Kenichi Matsubara. Matsubara sävelsi musiikkia myös Haunted Castleen. Dracula’s Cursen musiikin takana ovat H. Maezawa, Jun Funahashi ja Yukie Morimoto, jotka ovat työskennelleet myös mm. Gradius 2:n ja Contran parissa. Hauskana yksityiskohtana H. Maezawa toimi myös Koji Igarashin ja Michiru Yamanen työkaverina Detana! Twinbee -pelin parissa.
Yhden naisen ateljee
Ayami Kojima on vastannut Symphony of the Nightin, Chroniclesin, Aria of Sorrowin, Lament of Innocencen ja Curse of Darknessin kansitaiteesta, hahmosuunnittelusta ja kuvittamisesta. Yksi SotNin vakuuttavimmista elementeistä oli juuri Kojiman loistelias taide, ja siitä lähtien monet sarjan hahmoista ovat saaneet syvällisyyttä hänen kynänjälkensä kautta. Vaikka jotkut ovat kritisoineet Kojiman toistavan itseään, ei liene epäilystä että hänen taidettaan tullaan näkemään tulevissakin Castlevanioissa. Itseoppinut Kojima on vastannut myös usean Japanissa julkaistun kirjallisen teokseen kansitaiteesta. Vapaa-ajallaan hän nauttii shōnen-mangan lukemisesta.
Kojimaa lukuunottamatta kuvataiteilijat ovat vaihtuneet Castlevania-sarjassa tiheään. Näiden joukosta on vaikea tuoda esille ketään yksittäistä henkilöä, mutta ehkä kuuluisin lienee Vampire’s Kissin kansitaiteesta vastannut Akihiro Yamada, joka on kunnostautunut myös mangapiirtäjänä.
Mysteerihenkilö
Lopuksi täytyy kiittää unohdettua legendaa. Nimimerkki Trans Fishers toimi alkuperäisen Castlevanian pääsuunnittelijana. Koji Igarashin mukaan ”Fishers” ei ole enää Konamilla töissä, mistä johtuen henkilön oikeaa nimeä tuskin saadaan vuosikausiin selville – ellei kyseessä sitten ole Akihiko Nagata, Vampire Killerin pääsuunnittelija ja tuottaja, joka tosin on edelleen Konamin leivissä.