Hahmot - Trevor Belmont
† Koko nimi: Trevor C. Belmont. Japanilaisversioissa hän on ”Ralph C. Belmondo”.
Jotkut ovat teorisoineet C:n tarkoittavan Christopheria, eikä vähiten koska Adventure ja Dracula’s Curse olivat tekovaiheessa samoihin aikoihin.
† Trevor on päätapahtumajatkumon mukaan ensimmäinen Belmont, joka tappoi Draculan.
† Symphony of the Nightissa Syfa Belnadesin kuvajainen on tapettava ennen Trevorin vastaavaa, sillä ”Syfa” herättää ”Trevorin” henkiin.
† Alkuperäisen Trevorin tapaan kaksoisolento voi käyttää SotN:in taistelussa myös lisäaseita. Sen pelissä käyttämä heittoristi on tehty luusta ja jättää jälkeensä verivanan.
† Nimi juontaa juurensa alun perin paikannimestä otetusta walesilaisesta sukunimestä. ”Tref” tarkoittaa Walesin kielellä kylää, ”mawr” isoa. Nimi tarkoittaa siis ”isoa kylää”.
† Dracula’s Cursen PAL -ja NTSC-versioissa Trevor on vasenkätinen, Famicomin Akumajou Densetsussa oikeakätinen.
† Trevor mainitaan Captain N-piirrossarjassa Simonin isoisoisäksi, mutta olettaen että Castlevanian ja Dracula’s Cursen välillä on yli 200 vuotta, Trevor olisi pikemminkin Simonin isoisoisoisoisä. Sarja oli tosin tunnettu muutenkin siitä, että se sivuutti ja muutti pelisarjan virallisia faktoja eikä sen tieto ole luonnollisesti juuri millään tavalla käypää, kuten useaan otteeseen aikaisemmin on tullut selväksi. Trevor ei muista sarjan CV-hahmoista poiketen ilmaantunut sarjassa henkilökohtaisesti, mutta oli keskeinen ”Return to Castlevania”-jakson tarinalle.
Pelattavana:
Dracula’s Curse
Curse of Darkness (ratkaistava pelausta varten)
Judgment
Esiintyy:
Symphony of the Night (Trevor-kaksoisolento on yksi pelin loppuvastustajista)
Ryysyistä rikkauksiin
Ennen Belmont-suvun nousua yleisesti luotetuksi vampyyrejä tuhoavaksi klaaniksi, Romaniassa sijaitsevan Valakian kylän asukkaat karkoittivat Belmontit keskuudestaan heidän yliluonnollisten voimiensa takia. Belmontit säilyttivät kuitenkin uskomattoman maineensa, muuttuen samalla kuitenkin lähestulkoon kansantaruksi. Perhe jatkoi edelleen Leonin aikanaan aloittamaa työtä – heitä vihaavan ja pelkäävän yhteisön puolesta. Tuli kuitenkin vielä aika, jolloin Belmontien puoleen käännyttiin avun tarpeessa.
Trevor sai kunnian toimia yleisesti Castlevanian NES-trilogian parhaana pidetyn (joidenkin mielestä jopa koko sarjan parhaan) osan päähenkilönä. Symphony of the Nightissä Richter kertoo tietävänsä hyvin kuuluisan esi-isänsä, joka tulee ilmi keskustelussa hänen ja Alucardin kesken. Trevor on edelleen tietenkin myös Alucardin muistissa tärkeänä ja vahvana liittolaisena ja tätä yritetäänkin hyödyntää häntä vastaan eräässä SotN:in taisteluista.
Viisitoista vuotta myöhemmin, kronologiassa kolme vuotta Dracula’s Cursen jälkeen Trevor palasi kuitenkin kolmioulotteisessa muodossa Curse of Darknessissa tarinan kannalta keskeisenä, mutta ei kuitenkaan pelattavana päähahmona. Vastavuoroisesti Alucard, Syfa Belnades ja Grant DaNasty eivät olleet pelissä henkilökohtaisesti mukana.
Dracula’s Curse (1990) – 1476
Kun Dracula aloitti sotansa ihmisten tuhoamiseksi, taitojensa ja voimiensa huipulla oli Trevor Belmont, Vampyyrintappajan oikeutettu kantaja, jota ennen häntä hylkinyt yhteisö kutsui nyt epätoivoisena pelastajakseen. Muistaen klaaninsa päämäärän tärkeyden, hän sivuutti henkilökohtaiset tunteensa ja otti tehtävän vastaan.Vaeltaen haudanhiljaiseen, Draculan armeijan raunioittaman kylän kappeliin, Trevor rukoili, keräsi voimansa ja aloitti matkansa yksin, tavoitteenaan paitsi Draculan tuhoaminen, myös sukunsa voiman ja oikeamielisyyden toteennäyttäminen.
Ennen Draculan tukikohtaan saapumista, Trevor joutui kuitenkin kulkemaan läpi yli kymmenen toinen toistaan vaikeamman alueen läpi, Draculan kätyreiden laumalta puolustautumisen käydessä yhä vain vaivalloisemmaksi. Nuoren soturin voimat alkoivat olla koetuksella, mutta saavuttuaan kellotornin huipulle asiat muuttuivat. Päihitettyään isokokoisen, akrobaattisen olennon, hän näki sen muuttuvan ihmiseksi. Hän oli Grant DaNasty, eräs Draculaa vastustaneista kapinallisista, joka kuitenkin epäonnekseen joutui tovereineen Draculan joukkojen päihittämäksi. Muut, hedän joukossaan Grantin perhe, tapettiin, mutta Grantille Dracula sälytti kenties vieläkin karmeamman kohtalon tämän palvelijana. Trevor onnistui kuitenkin murtamaan kirouksen, jolloin Grant palasi entiselleen ja kiitollisena tarjoutui auttamaan Trevoria taistelussa. Kaksikko pakeni yhdessä tuhoutuvasta tornista ja jatkoi matkaansa yhä edemmäs Draculan valta-alueelle. Metsään saavuttuaan he kohtasivat myrskyisessä säässä jättimäisen kykloopin, josta ei kuitenkaan ollut vampyyrintappajien pysäyttäjäksi. Kykloopin kaaduttua salama löi kuin taian alaisena taistelukentän takana olevaan patsaaseen, joka alkoi yllättäen liikkua.
Kykloopin vankina ollut kaapuun pukeutunut hahmo esitteli itsensä vampyyrinmetsästäjä Syfa Belnadesiksi, joka Grantin tavoin oli ollut matkalla pysäyttämään Draculaa, mutta joka salakavalasti oli saarrettuja vangittu muuttamalla hänet patsaaksi.Vaikkakin hahmo vaikutti fyysisesti heikolta, Trevor tunsi hänen omaavan mystisiä voimia. Saattue jatkoi edelleen kohti Draculan linnaa. Matka vei heidät maan alle hautakammioon. Sen päässä odotti avonainen ruumisarkku. Ylättäen eteen muodostui synkkä hahmo, joka alkoi hyökätä liikkumalla ympäri kammiota muuntautumalla lepakkoparveksi ja lähettäen kolme tulipalloa. Kuten kaikki muutkin tähän saakka, myös tämä hyökkääjä tuli päihitetyksi. Muuttuen inhimillisemmän näköiseksi, nuori mies lähestyi varautunutta Trevoria, mutta nyt vailla hyökkäysaikeita. Yllättyneenä että tuli päihitetyksi, hahmo kertoi kuitenkin myös odottaneensa tätä hetkeä. Rehellisesti myöntäen tarvitsevansa apua Draculan tuhoamiseen, hän tarjoutui saattueeseen taistelutoveriksi. Trevor aisti jotain pimeää hänessä, mutta uskalsi kuitenkin luottaa mieheen, joka esitteli itsensä Alucardiksi. Määrätietoinen ryhmä oli nyt hyvin lähellä viimeistä taistelua saavuttuaan jonkin ajan kuluttua vihdoin jättikokoisen linnan luo, joka huokui pimeyttä kelmeässä kuunvalossa. Linnan syövereissä portaat tyhjyyden yllä veivät linnan sisimpään kammioon, jossa kreivi Dracula istui valtaistuimessaan katsellen yksin korkeuksista maailmaan, jossa hänen hallitsemansa hirviöt juuri kylvivät tuhoa toteuttaen pimeän valtiaan vaalimaa kostoa. Ei sen kummemmin muuta kuin kostoaan ajatellen Dracula alkoi oitis puolustaa itseään nelikkoa vastaan, joka eteni valtaistuinsalin päästä häntä kohti.
Taistelutahtoinen Dracula muutti muotoaan kahteen otteeseen, lopulta täyttäen demonisella olemuksellaan koko salin. Trevor, ketterä Grant, etevä loitsija Syfa ja voimiltaan Draculaa muistuttava Alucard heikensivät Draculaa, kunnes Trevor itse iski ratkaisevan iskun Vampyyrintappajalla. Tuonpuoleiseen asti kuuluvalla karjunnallaan Dracula hävisi aloittaen reaktion, johon linna vastasi. Henkensä uhalla neljä soturia kiirehti ulos katsoen läheiseltä vuorelta kun Draculan pimeiden voimien epäpyhä ilmentymä mureni maan tasalle.
Pitkän taistelun ja monien uhrausten jälkeen Dracula oli kuollut ja hänen herättämänsä henget jälleen unessa. Trevor koki lunastaneensa sukunsa maineen. Belmont-sukua alettiin kunnioittaa Trevorin voiton ansiosta ja he olivat vihdoin tervetulleita entiseen kotikyläänsä. Trevor tarkkaili ratkaisevassa asemassa olleita liittolaisiaan. Grant iloitsi avoimesti kostettuaan paitsi kuolleen perheensä ja tovereidensa puolesta, myös vapautettuaan kotikylänsä Draculasta. Sekä Trevor että Grant kokivat ystävyytensä suureksi yhteisen taistelun ansiosta. Grant aikoo aloittaa Draculan voimien raunioittaman kaupungin uudelleenrakentamisen.
Arvoidessaan Alucardia Trevor tietää miksi hän tavatessaan tämän aisti pimeyttä; koska hänen suonissaan virtaa Draculan veri. Alucardin katsellessa raunioita Trevor ymmärtää Alucardin kokevan syyllisyyttä tapettuaan oikean isänsä. Huolimatta tästä, hän huomasi Alucardin olevan myös helpottunut. Trevor oli kiitollinen Alucardin avusta ja Alucard Trevorin tuesta, joita ilman kumpikaan ei välttämättä olisi kyennyt pysäyttämään Draculaa.
Syphan elämä oli ollut tähän saakka huono, mutta tavattuaan Trevorin hän alko tuntea olonsa paremmaksi. Jättäen vampyyrinmetsästäjien kuolemanuhan täyttämät taistelut taakseen, hän aloitti elämän Trevorin kanssa ja pari solmi mitä todennäköisimmin avioliiton. Trevorin veri velvoitti kuitenkin jatkamaan taistelua pimeyttä vastaan. Tämä takaisi, etteivät hänen koettelemuksensa päättyisi täysin vielä Draculan ensimmäiseen tappioon.
Curse of Darkness (2005) – 1479
Draculan ruumis oli tuhottu, mutta kolme vuotta sitten pimeä valtias saneli ennen kuolemaansa demonisen kirouksen. Kirous piti koko Eurooppaa rautaisessa otteessaan aiheuttaen ruttoa, nälänhätää ja kuolemaa muuttaen ihmissydämet säälimättömiksi ja itsekkäiksi. Trevor otti asiakseen tutkia mahdollisuuksia kirouksen kumoamiseen ja sai selville, että Draculan pimeiden taitojen oppipojalla, paholaistentakojalla, oli jotain tekemistä kirouksen kanssa. Jäljittäessään tätä hän tapaa miehen, joka kantaa samaa tunnusta jota Trevor tietää paholaistentakojan kantavan. Trevor on kiinnostunut ainoastaan onko kyseinen mies paholaistentakoja. Mies myöntää tämän, jolloin Trevor hyökkää. Taistelu ei kuitenkaan päädy kummankaan kuolemaan, vaan miehen lysähtämiseen lattialle Trevorin heikentämänä. Tämä saa Trevorin kysymään uudelleen, onko hän varmasti paholaistentakoja. Trevor tunsi Draculan voimat ja ihmetteli kuinka joku hänen alaisuudessaan toiminut saattoi olla niin heikko. Mies ymmärtää Trevorin jahtaavan syyllistä paholaistentakojaa kuten hänkin. Hän kertoo ettei kuitenkaan ole kyseinen henkilö – Isaac. Trevor ihmettelee miehen henkilöllisyyttä. Tällöin hän muistaa kuulleensa toisestakin paholaistentakojasta, joka petti Draculan ja karisti voimansa kolme vuotta sitten Draculan aloittaman sodan aikana. Mies tunnistaa Trevorin, joka myöntää henkilöllisyytensä, mutta kertoo taistelleensa monen muunkin rohkean soturin rinnalla päihittäessään Draculan. Ennen kuin miehet jatkavat eri teitään, Trevor tiedustelee paholaistentakojan nimeä, joka on Hector.
Trevor löytää myöhemmin viimein Isaacin ja aloittaa kaksintaistelun, joka osoittautui odotettua haastavammaksi. Isaac sivalsi Trevoriin pienen vertavuotavan viillon ja pilkkasi hänen voittaneen Draculan aikanaan silkan onnenkantamoisen ansiosta, mutta myönsi hänen olevan taitava. Ennen kuin taistelussa ehti kuitenkaan tapahtua mitään ratkaisevaa, Hector ilmestyi paikalle. Isaac ei voinut taistella molempia vastaan yhtäaikaa, joten hän pakeni paikalta uhaten kuitenkin tuhoavansa sekä Trevorin että Hectorin myöhemmin. Tämä todisti Trevorille kiistattomasti, että Hector todellakin jahtasi Isaacia. Tästä huolimatta hän piti Hectorin sekaantumista asiaan epätoivottavana ja kehotti häntä jättämään Isaacin pysäyttämisen hänen tehtäväkseen.
Seuraavan kerran Hector ja Isaac kohtaavat Draculan hylätyn linnan raunioissa. Hector on sulkemaisillaan välimatkan Isaacin ja hänen välillä, mutta päättääksen jahdin hänen on päästävä linnan salaiseen kammioon. Hector kertoo Isaacin odottavan siellä. Tämä tulee Trevorille yllätyksenä, sillä portti kammioon on mahdollista avata vain Belmontin verellä. Saman tien hän kuitenkin ymmärtää miksi Isaac hyökkäsi hänen kimppuunsa aikaisemmin; saadakseen häneltä verta. Trevor aloittaa jälleen kaksintaistelun tähän erittäin vastahakoisen Hectorin kanssa. Taistelu päättyi kuitenkin pikaisesti ja Trevor selkeyttää syyksi, että kammioon laskeutuvan on omattava kehittyneitä voimia ja kyseessä oli vain testi. Trevor päättää antaa Hectorille tilaisuuden kaipaamansa kostoon ja viiltää kädestään verta linnan lattialle, joka avaa väylän salaiseen kammioon. Trevor kehottaa Hectoria saartamaan Isaacin ja olemaan tätä osoittamatta armoa häntä kohtaan.
Trevorin tarkkailessa tilannetta hylätyssä linnassa hän havaitsee jonkin menneen kuitenkin pieleen, sillä Draculan linna nousee uudelleen. Ennen kuin hän ehtii tehdä asialle mitään, Isaac yllättää hänet ja iskee Trevorin selän läpi tikarin.Trevor oli aliarvioinut paholaistentakojien kyvyt, sillä Isaacin manipuloimana Hector poisti sinetin, jonka avulla oli mahdollista pitää Draculan voimat poissa maailmasta. Demonisen voiman virran avulla sinetöinti oli tehty tyhjäksi ja Draculan linna oli jälleen pystyssä. Isaac jätti Trevorin kuolemaan linnan raunioihin. Julia Laforeze ehti kuitenkin Trevorin luo tämän hengen roikkuessa hiuskarvan varassa ja hän selviää. Tällä välin Hector onnistui pysäyttämään Isaacin ja lähettämään Draculan linnan jälleen syvyyksiin samalla kumoten Draculan kolme vuotta sitten langettaman kirouksen. Huolimatta siis lähes kohtalokkaasta tappiosta, Trevorin päämäärä oli saavutettu.
Kyvyt ja aseistus
Sekä DC:ssa että CoD:issa Trevorin aseistukseen kuuluu Vampyyrintappajan lisäksi heittokirves, heittotikari, pyhä vesi, heittoristi ja ajanpysäytyskello. Hänen liikevalikoimansa oli DC:ssa identtinen Simonin vastaavan kanssa (Castlevania & Simon’s Quest). CoD:issa Trevor sai kuitenkin valikoiman uusia liikkeitä, kuten potkun, ruoskapyörinnän. kaksoishypyn ja väistön. Lisäksi hän kykeni parantelemaan Vampyyrintappajaa ja ”vyöryttämään” lisäaseita samaan tapaan kuin Richter. Vastustajan roolissa CoD:issa Trevorin kyvyt olivat vieläkin mittavampia ja hänen elinvoimaansa on mahdoton ehdyttää.
Persoona, ulkonäkö ja suosio
Dracula’s Cursessa hänellä on päällään ruskea kaapu, päässään nauha ja suojanaan rintapanssari. Pelin kansitaiteessa Trevorin hiukset ovat vaaleat ja suorat, itse pelissä väristä ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti hiukset ovat kihartavat. Trevorista itsestään peli ei kerro paljoakaan, sillä hänellä ei ole siinä yhtä ainoaa henkilökohtaista repliikkiä. Aloituksen rukoilu ja pelin epilogit (erityisesti yksinpelin) ovat periaattessa merkittävimpiä viittauksia hänen persoonastaan.
Simonin ja Richterin tavoin myös Trevor oli muuttunut toisessa esiintymisessään ulkonäöltään hienostuneempaan suuntaan. Päällään Trevorilla on pitkälaahuksinen takki, pitkät ruskeat hiukset ja viiltoarpi vasemman silmän päällä (jonka hän CoD-mangan mukaan sai taistellessan Draculaa vastaan). Yleisesti katsoen hän näyttää hyvin paljon SotN:in aikaiselta Richteriltä. Kontrastina DC’n aikaisempaan vaiteliasuuteen ja lähes olemattomaan hahmokehitykseen Curse of Darkness kertoi Trevorin persoonasta tarkemmin, paljastaen aavistuksen verran jopa ylimielisyyttäkin, ainakin aluksi Hectoria kohtaan. Toisin kuin esimerkiksi Richterillä, Trevorilla ei näytä olevan kuitenkaan mitään varsinaista ”pimeää puolta” ja hän pitää edelleen sukunsa tehtävää tärkeimpänä velvollisuutenaan. Tämä myös osaltaan selittää, miksi hän ylipäätään jatkaa henkilökohtaisesti kirouksen purkamista, vaikka Dracula ei olekaan enää välitön uhka. Sen sijaan että hän eläisi rauhassa Syfan kanssa, hän jatkaa taistelua edelleen.
Curse of Darknessin itsensä keskinkertaisuudesta huolimatta peli vahvisti Trevorin suosiota. Kojiman osuva hahmonkuvitus, tehtävästään hyvin suoriutunut ääninäyttelijä ja ylipäätään mahdollisuus tutustua klassiselta NES-ajalta tuttuun Belmontiin kolmiulotteisessa muodossa olivat toimiva yhdistelmä. Monet pettyivät kuitenkin hänen tarinattomaan pelimoodiinsa CoD:issa.