Viimeisin peliarvostelu

  • Castlevania muutti suuntaustaan muutama vuosi takaperin melko karkealla kädellä. Entisen Castlevania-nokkamiehen, Koji Igarashin, tutkimispainotteiset toimintapelit pitivät sarjan pystyssä läpi 2000-luvun alkupuoliskon, mutta sarjan menettäessä suosiotaan alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Espanjalainen Mercury Steam brittipomo Dave Coxin johdolla sai vastuun uuden aikakauden Castlevaniasta, jolloin aiemmin japanilainen kuvaus vampyyrimaailmasta muuttui selvästi länsimaisempaan suuntaa, myös pelillisesti... (lue lisää)

Viimeisimmät kommentit

Viimeisin artikkeli

  • Espanjalainen MercurySteam onnistui siinä missä Konami aiemmin epäonnistui. Kolmen mukiinmenevän ja yhden keskinkertaisen 3D-Castlevanian jälkeen sarja on vihdoin saanut osan, jota voi liioittelematta kutsua arvostelumenestykseksi. Castlevania on palannut kehityksen kärkeen... (lue lisää)

Viimeisimmät päivitykset

TOP 5

  1. Dracula’s Curse (4,64)
  2. Super Castlevania IV (4,59)
  3. Symphony of the Night (4,39)
  4. Legacy of Darkness (4,33)
  5. Aria of Sorrow (4,28)

Hae sivuilta

Neljä vuotta vaniaa – Historian päivitys 2010

Vai niin, täällä taas. Neljä vuotta on ehtinyt vierähtää siitä, kun kirjoitin Castlevanian 20-vuotishistoriikin. Noina neljänä vuonna sarja on edennyt vauhdilla, ja uusia pelejä on julkaistu tasaiseen tahtiin. Lähdetään liikkeelle siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli tuolloin vielä julkaisemattomaan DS-peliin Castlevania – Portrait of Ruin.

Kuten monet 2D-Castlevaniat SotNin jälkeen, myös PoR on jatkoa aikaisemmalle Castlevanialle. Tällä kertaa esiosa on Mega Drive peli The New Generation, ja aikaa on ehtinyt kulua parikymmentä vuotta. Peli sijoittuu vuoteen 1944, jolloin Euroopassa riehui toinen maailmansota ja monet kadotetut sielut vaelsivat maailmassa eksyneinä. Heidän hätänsä sai Castlevanian nousemaan jälleen esiin raunioistaan. Kirkko lähetti John Morrisin pojan, Jonathanin, tutkimaan linnaa yhdessä noitaystävänsä Charlotte Aulinin kanssa.

PoR Juonta sen enempää spoilaamatta voin lisäksi kertoa, että se oli melko perustarina, vaikkakin jokunen juonenkäännös siihenkin liittyi. Pelattavuus puolestaan liittyi lähes täysin edeltäjäänsä graafista ilmettä myöten. Dawn of Sorrow oli jo ottanut kiertoon Symphony of the Nightin ja Rondo of Bloodin sprite-hahmot, ja PoR jatkoi tätä samaa linjaa, lisäten omia aineksiaan soppaan. Musiikkikin koostui kohtuullisen hyvistä uusista kappaleista ja vanhoista kierrätyksistä.

PoRin myynti ei yltänyt DoS:n tasolle, ja sai jälleen arvostelua helppoudestaan ja tutusta kaavastaan. Vaikeustaosa oli nostatettu hieman, mutta muutoin arvostelut olivat paikkansa pitäviä. Tässä vaiheessa myös IGAn panostusta sarjalle alettiin äänekkäästi kyseenalaistaa Internetin keskustelupalstoilla, eikä se ole vieläkään loppunut.

Pysähdytäänpä tässä vaiheessa, ja katsotaan, mitä pelimaailmassa on tapahtunut neljän vuoden aikana. Kaikki kolme suurpeliyritystä ovat tuoneet uudet konsolinsa markkinoille, ja kaikissa niissä on edeltäjäänsä nähden parannellut verkkotoiminnot. Näitä on jo kauan käytetty verkossa pelaamiseen, mutta viimeaikoina myös pelejä on saanut ladattua tätä kautta suoraan laitteen muistiin. Myös vanhoja pelejä on tätä kautta tuotu uudelleen esille, joten katsotaanpa, mitä kaikkea sinne on saatu.

Nintendon Wii-pelikonsoli oli ensimmäinen, joka isoon äänen mainosti retropelien uudelleenjulkaisuja palvelussaan. SNES:n Super Castlevania IV olikin tuon palvelun, Virtual Consolen, julkaisupeli joulukuussa 2006. Sen jälkeen VC:een on siunaantunut koko NES-kolmikko, sekä viimeisimpänä alkuperäinen Rondo of Blood.

Virtual Consolen menetyksen jälkeen myös Microsoft ja Sony alkoivat julkaista vanhoja pelejä vastaavissa palveluissaan: Xbox Live Arcadessa ja PlayStation Storessa. Live Arcade sai SotNin omakseen maaliskuussa 2007, jahka sitä oli ensin pakattu, ja välivideot poistettu, jotta se mahtuisi Live Arcaden silloiseen 100Mt:n kokorajoitukseen. Saman vuoden heinäkuussa SotN tuli saataville myös Playstation Storeen, tällä kertaa alkuperäisessä muodossaan, ilman pakkauksia. Vuonna 2008 joulukuussa PS Storeen saatiin vielä toinenkin Castlevania, Castlevania Chronicles. Huomattavaa on, että PS Storen molemmat Castlevaniat ovat esillä vain kaupan amerikkalaisella puolella.

Toinen tärkeä seikka latausmahdollisuuksien lisäksi on kolikkopelien paluu. Näistä ensimmäiseksi mainittiin Castlevania: The Arcade, joka toi HD-grafiikat ensimmäistä kertaa Castlevanian maailmaan. Pelissä käytettiin kabinetin sisällä olevaa virtuaaliohjainta, joka liikuteltaessa toimi Wiin ohjauskapulan tapaisesti. Arcade julkaistiin Japanissa alkuvuodesta 2010, ja pelin huonoista arvioista päätellen se myös jäi sinne.

Kyseisen pelin julkistamisen jälkeen markkinoille saatiin Japania varten suunniteltu Castlevania: The Medal, joka käytti lähteenään PSP:n Dracula X Chroniclesia. ”Medal”-pelit ovat japanilainen vastine täkäläisille RAY:n hedelmäpeleille, ja Medaleja löytyykin sieltä täältä japanilaisista pelihalleista.

Toinen tärkeä ajanviete Japanissa ovat Pachinko-pelit, joita pelataan käyttämällä metallikuulia, joita taas yritetään saada osumaan oikeisiin paikkoihin. Täkäläinen Pajatso on idealtaan hieman vastaavanlainen. Konami päätti laajentaa Castlevania-ideaa myös Pachinko-pelien seuraan, josta seurasi peli nimeltä Pachi-Slot: Castlevania vuonna 2009. Peli toimii muutoin kuin mikä tahansa muu Pachinkolaite, mutta sisältää huomattavan määrän korkealaatuisia välivideoita ja animaatioita, jotka on toteutettu PS2:den Curse of Darkness -pelin pohjalta. Vuotta myöhemmin Konami toi markkinoille Pachi-Slot: Castlevania 2:n, joka niin ikään haki inspiraatiota Curse of Darknessin pohjalta.

Siinäpä olisi aikavälillä tapahtuneet sivu-uutiset. Palataanpa nyt takaisin pääsarjan pariin ja vuoteen 2007. Päähistoriikin lukeneet muistavat varmasti maininnan, jossa IGA kertoi arvostavansa Sonyn kannettavaa PlayStation Portablea, eli PSP:tä. Myöhemmin kävikin ilmi, että IGA oli ryhmänsä kanssa toteuttamassa Castlevania Chronicles -sarjan toista osaa, nimeltä Castlevania: Dracula X Chronicles.

DXC Nimi kertoi jo kaiken tarpeellisen: Dracula X -pelit julkaistaisiin uudelleen, ja vuonna 1993 Japaniin jäänyt Rondo of Blood saisi vihdoin julkaisun länsimaissa. PSP:n astetta tehokkaampaa ydintä käytettiin hyödyksi, ja Rondo of Blood saikin aivan uuden ulkokuoren, joskin alkuperäiselle pelille pysyttiin pääosin uskollisina kenttäsuunnittelua ja musiikkia myöten. Kaikkia uudistettu ulkonäkö ei miellyttänyt, mutta he saivat onnekseen pelin mukana myös alkuperäisen. Myös vanha tuttu Symphony of the Night lisättiin pakettiin, jotta nimi olisi oikeudenmukainen.

Rondo of Bloodia oli toivottu länsimaihin pitkään ja hartaasti, mutta siitä huolimatta Dracula X Chronicles myi vain kohtalaisesti. Syy saattaa olla pelin kohtuu myöhäinen julkaisu, sillä alkuperäinen Rondo of Blood oli tuossa vaiheessa jo jonkin aikaa liikkunut Internetin ”harmailla markkinoilla” ja monet halukkaat olivat jo päässeet pelaamaan sitä.

Samana vuonna 2007 Konami innostui siirtämään Castlevanian kännykkämuotoon. Ensimmäisenä oikeuden käännettäväksi sai GBA:n Aria of Sorrow, jonka Konami julkaisi loppuvuodesta koemielessä Euroopassa. Amerikkalaiset sen sijaan saivat kokonaan uuden pelin, nimeltä Order of Shadows. Pelin takana oli yhdysvaltalainen Konami Mobile yhtiö, joka sai IGAlta ohjausta pelin suunnitteluvaiheessa.

Tarina sijoittuu 1600-luvulle, joka esittelee Desmond Belmontin, joka lähtee sisartensa Zoen ja Doloresin kanssa jahtaamaan Rohan Krausea, sikäläisen Dracula-kultin johtajaa. Tämän pitemmälle ei mennä, vaan peli ottaa vanhan mallisen asenteen, ja kenttiä on tutkittavana jokunen. Peli sai aikaan kylmän vastaanoton, eikä koskaan noussut kovinkaan tunnetuksi tekeleeksi. Myöhemmin myös Dawn of Sorrow sai oman mobiilikäännöksensä.

Seuraavaksi siirrymme vuoden 2008 tammikuulle. Jo hieman aiemmin oli tuottaja Koji Igarashi maininnut uudesta DS-pelistä, joka oli jo kehityksessä. Tammikuussa ensimmäiset kuvakaappaukset vuosivat Internetiin, ja vaikka niiden todellisuutta aluksi epäiltiinkin, osoittautuivat ne myöhemmin todellisiksi kuviksi. Castlevania: Order of Ecclesia ilmestyi Amerikassa ja Japanissa vuoden 2008 loppupuolella, ja Euroopassa virallisesti helmikuussa 2009.

OoE:n tarina sijoittuu 1800-luvulle ja aikaan, jolloin Belmontit olivat mystisesti kadonneet maailmasta. Tämä johti siihen, että useat ryhmät ja kultit tyhtyivät etsimään ratkaisua Draculan tuhoamiseksi. Monet epäonnistuivat, mutta viimein Ecclesian kilta onnistui luomaan Glyfin, jonka avulla Dracula voitaisiin tarvittaessa kukistaa. Päähahmona toimi Ecclesia naissoturi nimeltä Shanoa, joka joutuu muistinsa ja tunteensa menettäneenä metsästämäänentistä kumppaniaan Albusta, joka on varastanut killan tärkeän Glyfin.

Order of Ecclesia muutti hieman jo tutuksi käynyttä GBA- ja DS-Vanioiden tyyliä. Graafinen tyyli pysyi toki tuttuna, mutta isoa yhtenäistä aluetta ei ollut, vaan määränpää valittiin kartalta etukäteen, jonka jälkeen kyseisen alueen pystyi selvittämään. Yksinkertaisimmilla alueilla ei tarvinnut muuta kuin edetä suoraan eteenpäin, kun taas toiset alueet edellyttivät enemmän tai vähemmän tutkimistakin.

Päähuolenaiheena oli kahdessa edellisessä pelissä ollut taidesuunta ja vaikeusaste. Anime-tyyliset hahmot eivät väitteiden mukaan sopineet Castlevaniaan, ja vaikeusaste sen sijaan oli liian alhainen. OoE korjasi molemmat. Taide oli realistisempaa ja synkempää, jonka ansiosta myös päähahmo oli totisempi, eikä veistellyt vitsejä. Vitsejä ei veistellyt myöskään pelaajakanta, joka huomasi hyvin pian pelin vaikeustason nousseen eksponentiaalisesti edellisestä virityksestä. Turpiin tuli kunnolla ensimmäistä kertaa sitten Circle of the Moonin. Vaikeustaso oli kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä vaikka hankaluutta toivotaankin lisää, se silti käänsi myös pelaajia pois luotaan.

OoE:n myynnit olivat kohtuullisia, ja menestys kutakuinkin samaa luokkaa kuin kahden aiemmankin DS-Vanian. Suunta oli kuitenkin ollut Dawn of Sorrowista lähtien laskeva, ja lienee mahdollista, että tämä huomattiin myös Konamin päämajassa.

Ensimmäiset OoE:n julkaisukuvista sisälsivät pelin valikon, jossa esiteltiin yhteensopivuutta Wiin kanssa. Pian Konami patentoikin nimimerkin Castlevania Judgment, ja sen huomattiin pian olevan Wii-peli. IGA itse oli maininnut Wiin ohjaustavan, liiketunnistimella varustetun kapulan, olevan hänelle ongelmallinen tilanne, koska ranteet väsyvät helposti ruoskaa heiluttaessa. Ratkaisu tähän olisi se, että peliä pelattaisiin pienissä pätkissä kerrallaan, jolloin rannettaan voisi välillä lepuuttaa.

Ratkaisu tähän olisi genren vaihto: Vuoden 2008 E3:ssa Castlevania Judgment paljastui Beat ’em Upiksi, eli kaksintaistelupeliksi. Uutista ei otettu vastaan suopeasti, sillä peli lytättiin nopeasti ”epäcastlevaniamaiseksi” ja turhaksi tekeleeksi. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että hahmosuunnittelusta vastasi japanilainen manga-taiteilija Takeshi Obata. Hahmojen kerrottiin muistuttavan aivan liikaa Obatan Death Note -sarjan hahmoja. Muutoin ulkoasu muistutti perintetistä goottityylistä Castlevaniaa.

Pelin hahmot vedettiin sisään aiemmista Castlevanioista, ja mukaan saatiinkin 13 hahmoa sarjan 22-vuotisen taipaleen varrelta. Lisäksi mukaan saatiin uusi hahmo nimeltä Aeon. Aeon oli tarinan puolesta keskeinen hahmo, sillä hän loi aikapyörteen, jonka avulla hän sai kutsuttua muut taistelijat yhteen vastustamaan 10 000 vuotta tulevaisuudesta saapunutta Time Reaperiä.

Judgment julkaistiin loppuvuodesta 2008 Amerikassa, ja alkuvuodesta 2009 Japanissa ja Euroopassa. Jokaisella alueella peli sai osakseen kritiikkiä ja olikin sekä arviollisesti, että myynnillisesti floppi, saavuttaen vain reilun 100 000 kappaleen yhteismyynnin. Konami koitti saada peliä myydyksi Euroopassa puoleen hintaan heti julkaisussa, mutta siitäkin huolimatta Judgment jäi hyvin vähälle huomiolle, ja kuihtui pois.

Hieman ennen Judgmentin julkaisua Tokyo Game Show -messuilla Konami esitteli IGAn seuraavan tuotoksen, PS3:lle ja Xbox 360:lle julkaistava Symphony of the Nightin jatko-osa, jossa päähenkilönä olisi Alucard. Tuosta projektista ei sen koomin ole kuultu yhtään mitään. Judgmentin totaalinen floppi sai fanit spekuloimaan, että Konami olisi lopullisesti kyllästynyt IGAn tuotoksiin ja siirtänyt miehen syrjään paikaltaan. Hetken aikaa tämä vaikuttikin todelliselta, sillä uudesta Castlevaniasta ilmoitettiin vuoden 2009 E3-messuilla, ja se olikin aivan uudenlainen kokemus.

Tarkemmin sanottuna peli ei ollut niinkään uusi, sillä se oli esitelty jo vuosi aiemmin nimellä Lords of Shadow. E3:ssa esitelty uusi traileri esitteli pelin uudelleen, ja tällä kertaa nimeen oli ilmestynyt Castlevania. Koko nimi kuuluu siis Castlevania: Lords of Shadow, ja se löikin ällikällä fanit ympäri maan.

Komean näköinen ympäristö pisti ensimmäisenä silmään, ja sai aikaan enteitä aiempaa suuremmasta kehitysbudjetista. Todellinen paukku olikin sitten näyttelijäporukka, sillä sen riveistä löytyi erittäin tunnettuja Hollywood-näyttelijöitä, kuten Patrick Stewart, Robert Carlye sekä Jason Isaacs. Jopa maineikkaan Metal Gear -sarjan luoja Hideo Kojima oli mukana avustamassa pelin kehityksessä. Pääkehittäjänä toimii espanjalainen Mercury Steam Konami of Europen tuottajan David Coxin johdolla. Musiikkikin sai suuremman budjetin osakseen, sillä säveltäjä Oscar Araujo säi käytettäväkseen 120-henkisen orchestran, sekä 80-henkisen kuoron. Myös vanhempia ikivihreitä pitäisi löytyä uudelleen sovitettuna.

Lords of Shadow sai erittäin positiivisen vastaanoton, mutta antoi odottaa itseään pitkään. Sen sijaan jo hyllytetyksi luultu IGA palasi Castlevanian pariin, joskin entistä pienemmällä budjetilla. Konami oli saanut julkaistua Nintendon WiiWare-latauspalveluun jo kaksi ReBirth-peliään, jotka pohjautuivat Konamin suosikkisarjoihin Gradius ja Contra. Pelin nimi kuului Castlevania: The Adventure ReBirth, ja kuten nimikin kertoo, on se Remake aikanaan Game Boylle julkaistuun Castlevania Adventureen.

Kuten kaksi muutakin ReBirth, peliä on myös Castlevania M2-pelitalon kehittämä teos. IGA toimi tuttuun tapaan tuottajana, ja musiikkia pestattiin miksaamaan M2:en Manabu Namiki. Namiki sai aikaiseksi hivenen mielipiteitä jakaneen old-school ääniraidan, joka muistuttaa hieman kolikkopelien tai Mega Driven äänipiirin tuottamaa ääntä.

ReBirth toi siis Christopher Belmontin jälleen parrasvaloihin, mutta muutoin ReBirthistä ei löydy juuri lainkaan yhtäläisyyksiä esiosaansa. Sen sijaan pelistä löytyy viittauksia useisiin muihin sarjan peleihin, ja onkin yleisesti katsottuna kunnianosoitus vanhoille Castlevanioille. Ääniraitakin koostui lähestulkoon kokonaan aiempien pelien kappaleista.

ReBirth julkaistiin Japanissa 27.10.2009, mikä oli myös Castlevania Adventuren 20-vuotisjuhlapäivä. Amerikassa se saatiin ulos heti joulun jälkeen, ja Euroopassa julkaisu osui helmikuun 2010 loppuun. Vastaanotto oli positiivinen, ja monet pitivät pelin tuomasta haasteesta ja nostalgiasta.

ReBirthin jälkeen odottavat katseet suuntautuivat jälleen Lords of Shadowiin, josta tihkuikin hiljalleen lisätietoa. Tuottaja Dave Coxin mukaan pelaaminen palaisi lähemmäksi kenttäpohjaista Castlevaniaa. Samalla myönnettiin, että juurikin alkupään Castlevaniat, erityisesti Super Castlevania IV olisivat olleet suurimmat innoittajat pelin luomisen aikana. Tarinaltaan LoS toimisi omillaan, eikä olisi millään tasolla kytköksissä muihin sarjan peleihin.

LoS E3 2010 toi mukanaan jälleen paraatin Lords of Sahdowille, mutta se toi mukanaan muutakin. Menestyksekkään Castlevania the Adventure ReBirthin jälkeen IGA oli jatkanut työtään ladattavien Castlevania-pelien kanssa ja löytänyt yhteisen sävelen Microsoftin kanssa. Microsoftin ykköstarjonta on aina ollut nettipelaamisessa, ja juuri siihen uuden projektin, Castlevania: Harmony of Despairin, suuntaus keskittyi.

HD otti lähtökohdikseen DS-vanioiden hahmot, viholliset, taustat ynnä muut vastavaat, ja lätkäisi ne yhteen. Siinä lyhyesti pelin idea. 1-6 pelaajaa pystyi kerralla ottamaan vastaan yhden kuudesta linnasta, ja kukistaa siellä lymyilevä pomo. Kyseessä on siis Castlevaniamainen sillisalaatti, mutta se näytti toisaalta toimivan. Harmony of Despair oli Xboxin Summer or Arcade -kampanjan toiseksi menestynein peli, saaden latauksia vajaassa kolmessa kuukaudessa 131 000 kappaletta.

Mainittakoon tässä vaiheessa vielä yhdestä mobiilipelistä, Applen iPhone-älypuhelimelle julkaistusta uuden suuntauksen pelistä nimeltä Castlevania Puzzle: Encore of the Night. Nimensä mukaisesti peli kertoo uudelleen Symphony of the Nightin tapahtumat Puzzle-pelin voimin. Pelissä edetään huoneittain, ja jokaisessa huoneessa kohdataan vihollinen, joka täytyy voittaa Tetris-tyyppisissä Puzzle-haasteissa. Peli sai kohtalaiset arviot julkaisussaan.

Ja näin olemmekin päässeet tähän päivään. Tänään on päivä, jolloin Lords of Shadow julkaistaan Euroopassa, ja Castlevania-fanit pääsevät viimeinkin kokemaan tämän uudenlaisen Castlevanian tulemisen kokonaisuudessaan. Pelattavia demoja onkin jo molempien konsolien latauspalveluihin saapunut, ja vastaanotto on ollut lämmin. Aiotko sinä ostaa kyseisen pelin?

Kurkistetaanpa vielä tulevaisuuteen, mitä se pitää sisällään? Lords of Shadow’n jälkeisestää Castlevanian pelimaailmasta ei tiedetä tässä vaiheessa vielä yhtikäs mitään, sillä Konami ei ole antanut mitään vihjeitä tulevista projekteista. Nintendon tuleva 3DS-pelikonsoli, joka kykenee näyttämään 3D-kuvaa ilman laseja, on luultavasti vahva vaihtoehto. Nintendo itse ilmoittikin, että joitakin NES-klassikoita julkaistaisiin 3DS:llä 3D:n tukemana, ja Castlevania oli yksi niistä. Myös IGA on maininnut kiinnostuksensa kyseistä laitetta kohtaan.

IGA luultavasti pysyy vielä pitkään Castlevanian kuvioissa, vaikka hänen HD-pelistään ei olekaan saatu minkäänlaista lisäinfoa sitten ensimmäisen teaserin. Emme tiedä edes, onko peli kehityksessä vai ei. Mainitaan loppuu vielä, että pitkään kaavailtu Castlevania-elokuva ei ole edennyt neljän vuoden aikana yhtään mihinkään. Silloinen ohjaaja Sylvain White poistui pian palliltaan, ja vaihtui sittemmin James Waniin. Elokuvan tuotantoa ei kuitenkaan ole käynnistetty, sillä viimeisimpien tietojen mukaan tuottajaporukka ei ole tyytyväinen elokuvan saamaan budjettiin, vaan tuntevat haluavansa suuremman budjetin käytettäväkseen. Tämän lisäksi elokuvan tärkein tukija Paul W.S. Anderson ilmoitti jäävänsä pois tuottajan paikalta pitääkseen tauon elouvabisneksestä.

Näin olemme päässeet neljä vuotta eteenpäin Castlevanian nykypäivään. Tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta voimme olla varmoja, ettei Castlevanian tarina ole vielä tullut tiensä päähän.

Jatkoa seuraa…

7.10.2010
Kirjoittanut


Kirjoita kommentti

© 2003-2019 Linnavaanijat | Info | Mobiilisivut
Castlevania logos, artworks, games, names, etc. are copyrighted by Konami. Powered by WP - RSS