Viimeisin peliarvostelu

  • Castlevania muutti suuntaustaan muutama vuosi takaperin melko karkealla kädellä. Entisen Castlevania-nokkamiehen, Koji Igarashin, tutkimispainotteiset toimintapelit pitivät sarjan pystyssä läpi 2000-luvun alkupuoliskon, mutta sarjan menettäessä suosiotaan alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Espanjalainen Mercury Steam brittipomo Dave Coxin johdolla sai vastuun uuden aikakauden Castlevaniasta, jolloin aiemmin japanilainen kuvaus vampyyrimaailmasta muuttui selvästi länsimaisempaan suuntaa, myös pelillisesti... (lue lisää)

Viimeisimmät kommentit

Viimeisin artikkeli

  • Espanjalainen MercurySteam onnistui siinä missä Konami aiemmin epäonnistui. Kolmen mukiinmenevän ja yhden keskinkertaisen 3D-Castlevanian jälkeen sarja on vihdoin saanut osan, jota voi liioittelematta kutsua arvostelumenestykseksi. Castlevania on palannut kehityksen kärkeen... (lue lisää)

Viimeisimmät päivitykset

TOP 5

  1. Dracula’s Curse (4,64)
  2. Super Castlevania IV (4,59)
  3. Symphony of the Night (4,39)
  4. Legacy of Darkness (4,33)
  5. Aria of Sorrow (4,28)

Hae sivuilta

  • Loading

Alucard

† Oikeat etunimet: Adrian Fahrenheights. Koko nimi näkyy Dracula’s Cursen lopputeksteissä, joissa Tepes on on laitettu sukunimeksi. Tepes oli kuitenkin Vlad Draculan itsensä romanialainen lisänimi eikä sukunimi.

† Sarjan ainoa pelattavana ollut hahmo, joka ei pyyhkiytynyt sarjan virallisesta pääaikajanasta, kun Legends, Castlevania (64), Legacy of Darkness ja Circle of the Moon irrotettiin siitä.

† Luotiin sekä todellisen että fiktiivisen hahmon inspiroimana; oikealla Vlad Draculalla oli avioton poika ja vanhoissa vampyyrielokuvissa esiintyi hahmo nimeltään ”kreivi Alucard, Draculan poika”. Alucard on muissa fiktiivisissä tuotoksissa myös Draculan itsensä käyttämä salanimi, kuten esimerkiksi Hellsing-mangassa -ja animessa. Lisäksi Castlevaniaan oletettavasti vaikuttaneen Vampire Hunter D-sarjan päähahmo D oli todennäköisesti Alucardin eräänä vaikutteena. Molemmat ovat Draculan ainoita puoliksi inhimillisiä poikia, molemmat käyttävät aseenaan pääasiallisesti miekkaa ja taistelevat vampyyrejä vastaan.

† Toinen Legendsin lopuista kertoi Sonian synnyttäneen poikalapsen pian pelin tapahtumien jälkeen. Tuolloin spekuloitiin lapsen olevan Trevor ja isän olevan Alucard. Koska Legendsiä ei huomioida enää sarjassa virallisesti eikä väitettä vahvistettu, tätä tuskin tullaan vahvistamaan todeksi.

† ”Genya” tarkoittaa ”harhaa”. ”Arikado” taasen tarkoittaa sekä ”sarvekasta” että muistuttaa myös Alucardia japanilaisittain lausuttuna (”Arukaado”).

Simon, Dracula ja Alucard esiintyivät Captain N-piirrossarjassa ja kuten Simon, Alucardkaan ei ole piirrossarjassa lainkaan kuin Castlevania-peleissä, vaan 90-luvun kapinallinen, pörröpäinen rullalautaileva teini.

Esiintyy:

Legends
Aria of Sorrow

Pelattavana:

Dracula’s Curse
Symphony of the Night
Dawn of Sorrow (ratkaistava pelausta varten)
Judgment

Kaksi puolta, yksi päämäärä

Aloitettuaan elämänsä uudelleen vampyyrina Dracula tuskin koskaan enää uskoi kokevansa inhimillisiä tunteita. Tavattuaan naisen nimeltään Lisa asiat muuttuivat. Pari rakastui ja suhteesta syntyi poikalapsi, joka oli puoliksi vampyyri ja puoliksi ihminen. Täten se peri vampyyrien ja ihmisten ominaisuuksia. Poika sai nimekseen Adrian, mutta myöhemmin elämässään hän käyttäisi itsestään nimeä Alucard.

Adrianin varttuessa hänen huomattiin omaavan samankaltaisia voimia joiden vuoksi Dracula itse luovutti ihmisyytensä. Tästä huolimatta hän oli perinyt ihmisäitinsä lempeät luonteenpiirteet. Ne joutuisivat kuitenkin koetukselle jonkin ajan kuluttua.

Lisa oli aikakauteensa nähden varsin etevä lääketieteessä ja oli usein auttamassa lähiseutunsa sairaita ja vaivaisia. Tästä syystä ja kenties koska hänen suhteensa vampyyriin kanssa oli tullut ilmi, hänet leimattiin noidaksi. Asukkaat raahasivat hänet syytettäväksi. Hänet vietiin kylän keskusaukiolle ja pikaisen oikeudenkäynnin jälkeen hänet poltettiin ajan tapaan roviolla. Adrian todisti tämän kaiken. Huomaten, että Adrian aikoi kostaa tapahtuneen ihmisille, Lisa kehotti viimeisinä hetkinään poikaansa jättämään ihmiset rauhaan ja olemaan vahingoittamatta heitä. Hän kehotti tätä kertomaan saman isälleen. Kenties koska Alucard ei ollut valmis antamaan ihmisille anteeksi, Dracula saisi kuulla viestin vasta vuosisatoja myöhemmin.

Menetetty rakkaus ihmiselämässä oli ajanut Draculan vihaamaan Jumalaa ja saattamaan itsensä elämään ikuisesti, mutta menetetty rakkaus ikuisessa elämässä ajoi hänet todella vaalimaan maailman tuhoa. Lisan kuolema sai hänet ylimaalliseen raivoon ja hän vannoi täten hävittävänsä koko ihmiskunnan kostona. Varmana että Adrian jakaisi hänen vihansa, hän alkoi kouluttaa tätä pimeissä taidoissa ja taistelemaan. Ehkä edelleen vihan sumentamana hän otti isänsä opit vastaan ja harjoitteli. Myöhemmin koitti vihdoin aika, jolloin Dracula valmistautui syöksemään ihmismaailman kadotukseen ja Adrianin oli tarkoitus seistä hänen rinnallaan.

Mutta Lisan viimeiset sanat kaikuivat edelleen hänen mielessään. Tämän viimeinen toive oli, ettei hän tai hänen isänsä antaisi vihalle periksi. Adrian oli vaikean päätöksen edessä. Hän kunnioitti edelleen isäänsä, mutta alkoi vähitellen empiä tämän päämäärän saavuttamisen auttamisessa. Vakuuttuneena siitä, ettei Dracula kykenisi ymmärtämään päätöstä, Alucard jätti paikkansa isänsä rinnalla ja vajosi horrokseen maan alle vapautukseen päätöksen taakasta ja antaen kohtalon päättää kuinka toimia.

Päätöksen ohessa Adrian alkoi kutsua itseään nimellä Alucard (Dracula takaperin), otaksuttavasti symbolina sille että hän oli isänsä aikomuksia vastaan. Sarjan päätapahtumajatkumoa muutettiin myöhemmin ja riippuen siten kunkin omasta tulkinnasta, Alucard heräsi seuraavan kerran tavatakseen joko Sonia tai Trevor Belmontin sekä hänen liittolaisensa.


Legends (1998) – 1450

Kun Draculasta muodostui uhka maailmalle, 17-vuotiaan Sonia Belmontin harteille lankesi taistella hänen linnaansa tekemään pahuudesta loppu. Alucard oli päättänyt kuitenkin tehdä saman, joten hän kohtasi Sonian. Sonia oli tosin tavannut Alucardin jo aikaisemmin ja he olivat ilmeisesti rakastavaisia. Siksipä Alucard ei tahtonut saattaa Sonia vaaraan antamalla hänen taistella Draculaa vastaan. Sonia piti kuitenkin päätöksestään kiinni kokien vampyyrin tuhoamisen kohtalokseen. Koska Alucard ei onnistunut puhumaan Soniaa ympäri, hän päätti testata tätä nähdäkseen oliko hän kyllin väkevä vastustaja isälleen. Alucard_Legends.png

Sonia voitti nuoren vampyyrinmetsästäjän voimista ylättyneen Alucardin kaksintaistelussa. Näin ollen hän tiesi, ettei hänen ollut pakko pysäyttää isäänsä henkilökohtaisesti, vaan saattoi luovuttaa vaativan tehtävän Sonialle. Lisäksi Alucardin tunneside isäänsä olisi saattanut vaikuttaa tehtävän suorittamiseen. Alucard päätti tehdä kuitenkin jotain heikentääkseen Draculan pahantahtoista mahtia, joten hän hyvästeli murheellisesti Sonian vaivuttaakseen itsensä syvään lepoon ja estääksen siten kirotun verensä vaikutuksen maanpäällä. Parin viimeisen eron aiheuttamasta ikävästä huolimatta Sonia onnistui kuitenkin yksin tehtävässään kuten Alucard tahtoi.


Dracula’s Curse (1990) – 1476

Vaikka Alucardin poissaolo oli eittämättä ongelma Draculalle, hän jatkoi edelleen suunitelmiensa toteuttamista. Vampyyriruhtinaan mittavat voimat alkoivat vaikuttaa jo koko Eurooppaan. Ihmiset yrittivät estää Draculaa, joka taas oli enemmän kuin mielissään murskatessaan näiden yritykset. Tilanne vaikutti toivottomalta, mutta sitten väestö etsi käsiinsä tuolloin hyljityn Belmont-suvun jäsenen, vampyyrinmetsästäjä Trevor Belmontin. Trevor aloitti taistelun Draculan joukkoja vastaan ja matkalla tämän linnaan, hän kohtasi horroksesta heränneen Alucardin, joka taisteli tismalleen samalla tavalla kuin isänsä – teleportaatiolla liikkuen ja ampuen välillä kolme tulipalloa.

Testattuaan Trevorin voimia taistelussa, Alucard koki tämän olevan oiva liittolainen ja päätti nousta isäänsä vastaan. Syfa Belnades ja Grant DaNasty mukanaan Alucard ja Trevor matkasivat Draculan linnaan.

Tuleva taistelu oli tuskallinen sekä Draculalle että Alucardille. Alucardin vastustus ajoi Draculan eittämättä yhä syvemmälle epätoivoon. Tästä huolimatta Alucard päihitti kuitenkin voimakkaamman isänsä liittolaistensa tukemana tämän valtavan linnan korkeimmassa tornissa. Draculan kirous takasi kuitenkin että hänen sielunsa säilyisi vaikka hänen ruumiinsa tuhoutuisikin. Tuntien syyllisyyttä siltikin isänsä murhaamisesta, Alucard hyvästeli toverinsa ja päätti oletettavasti samantien vaipua jälleen horrokseen sinetöidäkseen Draculalta perimänsä pimeyden voimat.


Symphony of the Night (1997) – 1797

Neljä vuotta sitten Richter Belmont karkoitti Draculan takaisin mistä oli tullutkin. Nyt Richter on kuitenkin kadonnut ja Maria Renard etsii häntä. Tällä välin jossain päin Romaniaa Alucard heräsi unesta, jonka piti olla ikuinen. Havaittuaan isänsä linnan jälleen ilmestyneen sumusta, hän päättää kulkea sinne ja tutkia asiaa.

Linnaa kolutessaan Alucard tapaa Richteriä etsivän Marian, joka selittää kuinka päätyi linnaan. Maria kertoo Richteristä ja Alucard muistaa heti entisen taistelutoverinsa Trevorin, joka auttoi häntä Draculan nujertamisessa 321 vuotta aikaisemmin. Alucard ja Maria tapaisivat vielä uudemman kerran, mutta jatkoivat toistaiseksi molemmat omille teilleen. Alucard päättää kuitenkin tutkia linnan ylösnousun syyn lisäksi Richterin katoamisen.

Allu SotN2Tutkittuan linnan läpikotaisin tappaen Draculan kätyreitä, Alucard tapaa Richterin viimein. Jotain on kuitenkin vialla, sillä sen sijaan että Richter yrittäisi tuhota linnan, hän julistaa päin vastoin olevansa sen isäntä. Sen sijaan, että Alucard olisi tappanut Richterin, hän päätti seurata vaistojaan, joiden mukaan Belmont ei käyttäytynyt oman tahtonsa alaisena. Marian avustamana Alucard saa selville, että pimeä pappi Shaft on langettanut loitsun Richterin päälle. Alucard kohtaa Richterin isänsä valtaistuinsalissa ja onnistuu murtamaan loitsun palauttaen Richterin entiselleen. Shaft ei kuitenkaan aio vielä luovuttaa, vaan pakenee Draculan linnan toisen, vahvempaan versioon. Richter on kuullut Alucardista aikaisemmin ja tunnistaa hänet esi-isänsä Trevorin auttajaksi. Shaftin loitsun heikentämänä Richter ei kuitenkaan voi jatkaa kaksoislinnaan, joten Alucard päättää saattaa loppuun minkä oli aloittanut.

Ylösalaisen kaksoislinnan sisältämien vahvempien vihollisten läpi taisteltuaan Alucard löysi Shaftin linnan sisuksesta. Shaft ei ollut yllättynyt valtiaansa pojan kyvyistä, joiden avulla hän oli päässyt näin pitkälle ja selitti omia toimiaan, joiden päämäärä oli tietenkin linnan oikean isännän henkiinherättäminen. Hän päätti eliminoida vampyyrinmetsästäjien Draculalle muodostaman uhan asettamalla nämä toisiaan vastaan. Tämän takia hän oli hallinnut Richterin mieltä ja teki hänestä linnan näennäisen isännän. Alucard kertoo suunnitelman epäonnistuneen, sillä hän onnistui saamaan Richterin takaisin järkiinsä. Shaft kyseenalaistaa tämän ja aloittaa kaksintaistelun, jonka Alucard voittaa. Viimeisinä sanoinaan Shaft ilmoittaa kuitenkin onnistuneensa; kreivi Dracula oli tulossa valelemaan maailman kaaoksen liekkeihin. Yhtäkkiä huoneeseen alkoi huokua pimeää energiaa ja Alucard tiesi isänsä olevan läsnä.

Isän ja pojan viime tapaamisesta oli kulunut satoja vuosia, mutta jälleennäkeminen oli kaikkea muuta kuin lämmin. Alucard ilmoitti pikaisesti, ettei ollut muuttanut mieltään. Hän oli toivonut, ettei joutuisi kohtaaman Draculaa enää, mutta nyt kun niin oli käynyt, hän ei voinut myöskään päästä häntä takaisin maailmaan. Dracula ei voinut ymmärtää, miksi Alucard jatkoi ihmisten puolustamista ja kysyi oliko tämä unohtanut mitä ihmiset tekivät hänen äidilleen. Sitä Alucard ei kykenisi unohtamaan, mutta ei myöskään hautonut kostoa heille teostaan. Dracula oli päämäärässään edelleen yhtä ehdoton ja piti poikansa puheita ”heikon ihmispuolen” tuotoksena. Niinpä hän päätti sivuuttaa sen tuhoamalla sen. Edessä oli siis jälleen taistelu ja vaikka Alucard oli tälllä kertaa yksin, hän oli sitäkin päättäväisempi. Niinpä katkera kamppailu pättyi kuten viimeksi. Alucard kehotti isäänsä palaamaan mistä oli tullutkin. Murtunut Dracula ihmetteli kuinka saattoi tulla päihitetyksi. Ennen kuin Dracula katosi, hän tiedusteli mitkä Lisan viimeiset sanat olivat. Vihdoinkin Alucard sai kerrottua ja toisti Lisan viestin: ”älä vihaa ihmisiä. Jos et kykene elämään heidän kanssaan, älä ainakaan vahingoita heitä”. Lisäksi Lisa oli sanonut rakastavansa Draculaa ikuisesti. Katuva Dracula anoi kuolleen Lisan anteeksiantoa ja heitti jäähyväiset pojalleen ennen kuin vajosi takaisin tuonpuoleiseen. Alucard kiiruhti ulos linnasta, joka alkoi purkautua Draculan kadottua. Ulos päästyään hän tapasi ulos selvinneet Marian ja Richterin uudelleen.

Richter pahoitteli Alucardille, että joutui tämän takia taistelemaan isäänsä vastaan. Alucard vakuutti kuitenkin että hänellä oli omat syynsä tuhota Dracula. Richter epäili kokemuksen olleen kuitenkin tuskallinen, jonka Alucard myönsi, mutta totesi pahuuden voitolle ainoaksi tarpeelliseksi syyksi etteivät hyvät miehet tee mitään. Otaksuen, ettei enää tapaisi kumpaakaan myöhemmin, Alucard hyvästeli Richterin ja Marian. Alucardin kävellessä pois päin Richter huomasi Marian haikailevan hänen peräänsä. Kysyttyään tältä eikö hän tahtoisi seurata Alucardia, Maria vastasi myöntävästi. Toivoen, että Maria voisi lievittää Alucardin piinattua olemassaoloa, kaksikko hyvästeli toisensa ja jatkoi eri teille.

On ainakin toistaiseksi suurimmaksi osaksi hämärän peitossa mitä myöhemmin tapahtui Alucardin elämässä. Melko varmaa on, että Alucardilla oli osansa vuoden 1999 taistelussa, jossa Draculan voimat ja linna lukittiin auringonpimennykseen. Tätä ei ole kuitenkaan todennettu vielä.


Aria of Sorrow (2003) – 2035

Genya Arikado Vuonna 1999 joukko sotureita ja pimeiden voimien vastaisuuden taitajia teki viimein lopun Draculan uudelleenpalaavasta voimasta sulkemalla hänen mahtinsa ja linnansa aurinkonpimennykseen. 36 vuotta myöhemmin ihmiset kerääntyvät katsomaan Draculan voimat ja linnan nielaissutta samanlaista aurinkonpimennystä. Sama pimennys vetää Draculan linnaan joukon ihmisiä, heidän joukossaan yliluonnollisuuden kanssa tekemisissä olevalle järjestölle työskentelevä Genya Arikado, jonka harvat tuntevat nimellä Alucard. Tapahtumien keskeisin henkilö Soma Cruz kuulustelee Arikadoa tapahtumista ja vaikka hän auttaa Somaa tämän etsiessä syytä linnaan joutumiselleen, hän ei kerro Somalle vastauksia kaikkeen, vaikka vaikuttaa tietävän enemmän kuin suostuu kertomaan. Arikado kertoo Somalle tämän ainutlaatuisesta kyvystä käyttää tuhoamiensa vihollisten sieluja hyödykseen. Soma oppii käyttämään kykyä, mutta ei tuolloin tiedä sen syytä.

Ennen pitkää Soma kuitenkin saa vastauksensa, jouduttuaan vastentahtoisesti pysäyttämään Draculan voimia tavoittelevan lahkojohtajan nimeltä Graham Jones. Arikado ilmestyy paikalle ja huomaa, että on tarpeen kertoa Somalle minkä hän jo itse oivalsi. Soma Cruz on Dracula – tai pikemminkin hänen sielunsa omaava yksilö. Siksi hän kykenee valjastamaan Draculan linnan olentojen sielut omaan käyttöönsä. Arikado ja liittouma joka yrittää estää Draculan paluun, tiesi odottaa päivää jolloin Draculan sielusta irrotettu voima sekä Draculan sielu yhdistyisivät uudelleen. Koska niin oli tapahtuva joka tapauksessa, Arikado järjesti Soman paikkaan, jossa molemmat voisivat käyttää omia voimiaan.

Linnan keskuksessa kaoottista voimaa hallinnassa pitävä sinetti on murtumaisillaan. Voima sen sisältä vuosi ulos. Niinpä se oli suljettava vahvemmin. Tämä saattoi tapahtua ainoastaan paikassa, jonne vain Dracula pystyi kulkemaan, joten Arikado ei voinut tehdä enempää. Tehtävä lankesi siis Somalle.AoS_loppua.png

Soma selviytyy kaaoksen alkulähteelle ja ennen kuin aloittaa sen kahlitsemisen, Arikado, muiden linnassa olevien ohella, rohkaisee häntä. Lopulta Soma onnistuu ja linna vapauttaa hänet ja muut sisällä olevat. Arikado kertoo Somalle olevansa kiitollinen uhan torjumisesta. Arikado tiesi myös, että jonain päivänä joku valitsisi kuitenkin eri polun kuin Soma nyt, seuraamalla Draculan pimeissä jalanjäljiissä. Arikado uskoi Soman ja hänen kohtaavan tuolloin. Vuotta myöhemmin niin kävikin uudelleen.


Dawn of Sorrow (2005) – 2036

Vuosi sitten Soma Cruz onnistui torjumaan hänen sieluaan vaanivan energian, joka olisi tehnyt hänestä tuhonnälkäisen hirviön, joka Dracula aikanaan oli ollut. Draculan linna voimineen oli edelleen vankina auringonpimennyksessä, mutta Draculan sielun omaava Soma oli vapaana ja maailmasta löytyi edelleen ihmisiä, jotka tahtoivat vapauttaa pimeän hallitsijan. Yksi tallaisista tahoista on lahko, jota johtaa nainen nimeltä Celia Fortner. Lahkon uskomuksiin kuuluu, että täydellisen hyvyyden olemassaololle on välttämätöntä, että täydellisen pimeyden edustaja on olemassa.

Fortner hyökkää Soman kimppuun kadulla tämän muistellessa Mina Hakuban kanssa vuodentakaisia tapahtumia. Arikado, johon Fortner ärsyyntyneenä viittaa ”vartijana”, on kuitenkin paikalla ja heittää Somalle tikarin puolustusta varten ennen kuin Fortner eristää Soman salamalla, pakottaen hänet eliminoimaan olennot, jotka Fortner usutti hänen kimppuunsa. Yksi kerrallaan Soma samalla anastaa olentojen sielut, jonka jälkeen voimakenttä Soman ja muiden välillä murtuu. Celia Fortner poistuu pikaisesti paikalta uhaten ensin tuhoavansa Soman millä keinolla tahansa.

Soma kummeksuu sieluja omaavan voiman paluuta, mutta Arikado selittää voiman olleen aina Somalla; hän ei vain ollut tarvinnut sitä sen jälkeen kun oli paennut Draculan linnasta vapauttaen samalla sielut, jotka oli siellä ollessaan ottanut käyttöön. Soma tiedustelee Arikadolta Celia Fortnerista, joka mitä ilmeisimmin tunsi Arikadon. Arikado selittää Fortnerin olevan nopeasti kasvavan lahkon papitar, jota Arikado järjestöineen on tarkkaillut jo jonkun aikaa. Hän kertoo lahkon päämäärästä palauttaa maailmaan uusi Pimeä Valtias, kuten niin monet yrittivät ja onnistuivat tekemään Draculalle. Lopuksi Arikado kehottaa Somaa pysymään tapahtumissa sivussa antamalla Arikadon ja järjestön hoitaa asia.

Huolestuneena erityisesti Minan puolesta Soma ei voi kuitenkaan olla tekemättä mitään, vaan murtautuu lahkon päämajaan, Draculan linnan mallista rakennettuun jättimäiseen rakennukseen. Siellä hän kohtaa kaksi miestä, jotka molemmat osoittautuvat Soman vastustajaksi. Dmitrii Blinov omaa kyvyn kopioida maagisia kykyjä ja Dario Bossi hyökkää luomalla tulta. Lahko pitää molempia ehdokkaina seuraavaksi Pimeäksi Valtiaaksi.

Arikado_DoS Soman kohdattua Darion ja Arikadon olettaessa hänen tappaneen Dmitriin Arikado löytää Soman ja kertoo Minan olevan turvassa järjestön jäsenien suojassa. Vaikka Soma jo kertaalleen hylkäsi synkän voiman vuosi sitten, häntä pidetään edelleen riskitekijänä, joten Arikado tuli linnaan tarkkailemaan häntä. Mina lähetti Arikadon vältyksellä Somalle riipuksen ja kirjeen, joissa kehottaa käyttämään sitä jos tarve ilmaantuu. Soma kertoo Arikadolle kaiken selville saamansa ja vaikkakin epäilleen Celian suunnitelmaa ei voi estää Somaa jatkamasta pidemmälle, joten molemmat päättävät jatkaa asioiden selvittämistä omilla tavoillaan. Seuraavaksi he kohtaavat kellotornissa, jonne myös Celia Fortner ilmaantuu ilmoittamaan kaikille paikalla oleville, että Dario on vahvempi kuin aikaisemmin Celian yhdistettyä hänet tulidemonin kanssa. Jättäen uhkauksen Darion noususta Pimeäksi Valtiaaksi, Celia katoaa paikalta. Arikado lähtee etsimään häntä. Soma taas lähtee Darion jäljille.

Julius on yrittänyt pysäyttää Darion, mutta ilmeisesti epäonnistunut ja on polvistuneena maassa. Soma saapuu paikalle. Huolestuneena Juliuksesta Soma aikoo pysäyttää Darion saman tien, mutta tämä kehottaa häntä seuraamaan linnan ylimpään torniin, koska ei ole vielä täysissä voimissa. Darion kadottua paikalta Julius vakuuttaa Somalle olevansa kunnossa ja olemaan varovainen Darion suhteen. Soma seuraa Dariota linnan yläkerrokseen.

Sen sijaan että Soma hyökkäisi Darion itsensä kimppuun, hän ainoastaan tekee hänet voimattomaksi tuhoamalla tulidemoni Agunin, johon Celia Darion yhdisti. Voimattomana Dario pakenee paikalta, jolloin Celia saapuu paikalle. Soma tahtoisi tehdä lopun jahdista saman tien, mutta Celia jatkaa edelleen suunnitelmaansa ja kertoo odottavansa Somaa linnan keskellä, jossa asia ratkaistaisiin lopullisesti. Jatkettuaan sinne Soma kohtaa karmea näky.

Soma näkee Minan kahlittuna keskellä huonetta. Celia uhkaa tämän henkeä. Kauhuissaan Soma kehottaa häntä lopettamaan, mutta Soman silmien edessä Celia ampuu Minaa energialatauksella ja tämä kuolee.

Kaanoninmukaisissa tapahtumissa Soma käyttää Minan antamaa riipusta ja kykenee pidättelemään vihaansa tarpeeksi kauan antautumatta pimeälle puolelleen. Arikado ilmaantuu paikalle ja paljastaa ”Minan” olevan kaksoisolento, jonka jälkeen valosta ilmaantuu Dmitrii Blinov. Vaikka Soma ei antautunut täysin raivolleen, epäröinti oli tarpeeksi Dmitriin paluulle. Aikaisempi tappio Somalle oli osa juonta kopioida Soman kyky omia sieluja ja nyt hän aikoi käyttää tuota kykyä muuntuakseen todelliseksi Pimeäksi Valtiaaksi. Arikado ilmoittaa, ettei aio tämän tapahtua, mutta Dmitrii varoittaa Arikadoa hyökkäämästä kerrottuaan selanneensa Soman sisältämän sielun edellisiä elämiä. Tämä lienee vihjaus uhkauksesta alkuperäistä Draculaa, Alucardin isää kohtaan ja mitä ilmeisimmin (syystä tai toisesta) Arikado ei tahdo Dmitriin hyökkäävän häntä vastaan. Dmitriin ja Celian poistuttua paikalta Arikado kertoo Somalle tietävänsä minne he pakenivat, mutta kehottaa jälleen Somaa pysymään sivussa. Taas kerran Soma kuitenkin kieltäytyy. Arikado tahtoo kuitenkin mennä Juliuksen kera paikalle ennen Somaa.

Soma jatkaa kulkureitille, joka johtaa ulottuvuussyöveriin, jossa Celia ja Dmitrii lymyilevät. Arikado ja Julius keskustelevat ulottuvuuteen johtavan portin murtamisesta, jonka vain Julius voi avata. Julius onnistuu siinä, mutta heikentyy sen verran ettei voi jatkaa edemmäs. Arikadon laskeuduttua syöveriin Soma ilmaantuu paikalle ja kehottaa Juliusta lepäämään ja antamaan Arikadon ja Soman viimeistellä taistelu. Julius kannustaa Somaa, joka seuraa Arikadoa alas.

Saavuttuaan viimein syöverin sisimpään sopukkaan Soma tapaa Arikadon, joka on polvillaan maassa. Dmitrii oli ominut tuhoisan demonin sielun ja Arikado ei ehtinyt estää häntä. Lisäksi Dmitrii oli Celian uhraamalla tehnyt Arikadon pimeän voiman tyhjäksi, joten Arikado ei voinut häntä vastaan mitään. Dmitrii päättää tehdä lopullisesti selväksi todellisen Pimeän Valtiaan päihittämällä Soman. Alkaessaan käyttää omaa jäljiteltyä sielunhallintavoimaansa jotain oli kuitenkin alkanut tapahtua. Arikado kertoi Dmitriille, ettei tämän sielu ole tarkoitettu samaan johon Soma luonnostaan pystyi. Sielujenhallinta oli liian paljon Dmitriin omalle sielulle. Raivostunut Dmitrii pyyhkäisi Arikadon sivuun energiahyökkäyksellä. Lopulta kaikki Dmitriin omivat sielut kuitenkin purkautuivat ulos sulautuen lopulta kammottavaksi yhteenkeskittymäksi demoneja. Soma onnistui kuitenkin pysäyttämään hirviön. Torjuttuaan uhan jälleen sielut näyttivät virtaavan kuitenkin Somaan. Arikado palasi tajuihinsa kuitenkin viime hetkellä ja kehottaa Somaa pakenemaan sieluvirrasta romahtavasta linnasta. Molemmat ehtivät ulos ajoissa.

Pihalla Soma pohdiskelee Pimeän Valtiaan merkitystä. Arikado myöntää Celian puhuneen totta siitä kertoessaan; Pimeä Valtias on olento, joka on Jumalan vastakohta. Täten Soma päättelee maailmalla olevan aina tarvetta kyseiselle olennolle. Arikado kehottaa Somaa kuitenkin olemaan ymmärtämättä sanomaansa väärin; vaikka kyseinen tarve olisikin, Soman ei tarvitsisi sitä täyttää. Soman mielestä nyt tapahtunuttakaan ei olisi kuitenkaan tapahtunut jos häntä ei olisi olemassa. Arikado muistuttaa ettei Soma ole sen kummemmin jumala kuin demonikaan eikä voi saavuttaa koskaan täydellisyyttä. Päätellen Soman pohdiskelusta Arikado kysyy häneltä tarkoittaako hän sitten haluavansa olla Pimeä Valtias, johon Soma vastaa itsevarman kieltävästi. Hammerin, Minan, Yokon ja Juliuksen saapuessa Arikado kehottaa Somaa pitämään päätöksestään kiinni ja menemään muiden luo.

Ja yksin, Somasta ja hänen läheisistään erossa Genya Arikado toteaa arvoituksellisesti: ”Jos tämä maailma tarvitsee Pimeän Valtiaan, sellainen ilmaantuu vaikka se et olisikaan sinä, Soma..”.


Kyvyt, aseistus ja ulkonäkö

Vaikka Alucardin kyvyt ja voimat ovat vaihdelleet pelistä riippuen, hän on yleisesti ottaen yksi sarjan voimakkaimmista ja monipuolisimmista pelattavista hahmoista. Ihmisen ja vampyyrin hybridinä hän omaa vampyyrin voimia ja kykyjä eikä oletettavasti juuri mitään heikkouksia, kuten kuolettavaa alttiutta auringonvalolle tai riippuvuutta verestä. Toisaalta, hänen inhimillisyytensä poissulkee voimia, jotka hän täysiverisenä vampyyrina omaisi, kuten kuolemattomuuden. Alucard on vuosisatoja vanha näyttäen kuitenkin aina suurin piirtein yhtä nuorelta, mutta ei todennäköisesti elä ikuisesti. Hänen pitkään ikäänsä ovat tosin saattaneet vaikuttaa pitkäkestoiset ja monesti toistuneet horrokset, joihin hän on vaipuillut.

Dracula’s Cursessa hän käytti aseenaan ainoastaan tuhopalloa ja ampui asevahvisteita tarpeeksi kerättyään samaan tapaan kuin Dracula usein; kolmeen suuntaan eteenpäin. Lisäksi hän kykeni muuttumaan lepakoksi ja käyttämään ajanpysäytyskelloa. Ulkonäöltään Alucard oli silloisen Draculan tapaan klassinen populaarikulttuurin mukainen tyypillinen vampyyri muistuttaen mustavalkoisten kauhuelokuvien silloisesta suuresta vaikutuksesta Castlevanialle. Mustat, lyhyet hiukset oli kammattu taaksepäin, päällä oli musta aristokraattinen viitta ja ulospäin näkyivät torahampaat.

Symphony of the Night esitteli lähes täyden muodonmuutoksen kokeneen Alucardin. Hiukset olivat muuttuneet valkoisiksi, pitkiksi ja kihartaviksi. Kasvot olivat androgyynit ja kalpeat ja silmät harmaat. Johtuen kenties kyseisen pelin huomattavasta suosiosta ja arvostetusta asemasta sarjassa, myöhemmät Castlevania-protagonistit (esim. Juste ja Soma) näyttävät hyvin samanlaiselta. Asustus oli enemmän taisteluun soveltuva iskusuojilla varustettuna ja jalassa olivat saappaat. Hän pukeutui edelleen viittaan ja käsiä peittivät hansikkaat. Kuten Dracula’s Cursessa, Alucard ja Dracula näyttivät siis hyvin samanlaisilta. Perusaseena Alucard käytti SotN:issa miekkoja, mutta löysi pelin aikana kymmeniä eri lyömäaseita käyttöönsä. Tämän lisäksi Alucardilla oli käytössään valtaosaksi klassinen lisäasearsenaali (kello, tikari, kirves, pyhä vesi, + Aguen (salama), kimmotuskivi, Bibuti (jauhe) sekä pyhä kirja) ja kymmeniä eri loitsuja jotka sai aikaan oikeilla ohjainliikkeillä. Lisäksi apuna taistelussa olivat neljä erityyppistä seuraaja-avustajaa (familiar), jotka auttoivat vihollisten tuhoamisessa ja muun muassa salakäytävien löytämisessä. Merkittävän uudelleenmuodostuksen kokivat kuitenkin myös Alucardin vampyyrikyvyt. Tarpeeksi edistyttyään Alucard kykeni muuttumaan sudeksi, lepakoksi ja sumuksi.
Al_Legends3.gif Legendsin lyhyessä taistelussa Alucard käyttää ainoastaan miekkaa. Ulkonäkö on samankaltainen kuin SotN:issa: pitkät vaaleat hiukset ja lähes identtinen vaatetus. Erona edellisiin osiin on kuitenkin sinertävä iho. Tämä on kuitenkin huomattavin, vaikkakin ehkä tahattomin yhdistävä tekijä edellisten osien ulkonäköjen kanssa, sillä myös Draculan iho on oheiskuvissa sinertävä.

Genya ArikadoAria of Sorrow’ssa tavattiin Genya Arikado, jonka todellista henkilöllisyyttä vihjattiin pelaajille tarpeeksi hyvin, jotta oli selvää kyseessä olevan salanimeä käyttävä Alucard. Nyt Alucard ei ollut suorassa taistelussa, joten hän muistutti vampyyriprinssin tai soturin sijaan pikemminkin liikemiestä, agenttia tai gangsteria tummassa puvussaan ja nahkakengissään. Kasvot olivat samanlaiset kuin SotN:issa, joka onkin järkeenkäypää, eikä vähiten koska taitelija Ayami Kojima hoiti SotN:in tapaan myös AoS:in hahmokuvitukset. Hiukset olivat pitkät kuten SotN:issa, mutta väriltään mustat sekä suorat. Koska Alucardin rooli pelissä on pikemminkin sivullinen neuvonantaja, hänen ei nähdä käyttävän aseita tai voimiaan lukuunottamatta alkua, jossa hän linnan sisällä hoitaa Somaa uhkaavan hirviöryhmän SotN:ista tutulla sielunanastusloitsulla. Soman päihitettyä Graham Jonesin Alucard kuitenkin kertoo järjestäneensä Soman linnaan ja tehneensä niin koska silloin hän olisi paikassa, jossa voisi käyttää omia voimiaan. Ainoa paikka, jossa Alucardin on toistaiseksi on näytetty käyttävän voimiaan täysin on ollut Draculan linnassa, joten tulkinnan mukaan Alucard olisi vahvimmillaan Draculan linnassa.

Dawn of Sorrow käytti oheiskuvituksissaan värikästä animetyyliä, mutta tyylistä huolimatta Alucard näyttää samalta kuin AoS:issa ja käyttää samaa vaatetusta. Pelin virallisista tapahtumista irrallisessa ”mitä jos..”-tapahtumankäänteen omaavassa, Dracula’s Curse-tyylisessä sivujuonipelissä Alucard on yksi kolmesta ohjattavasta hahmosta. Hyökkäysvalikoima rajoittuu miekkaan ja kolmoistulipalloon. Muodonmuutokset rajoittuvat lepakoksi muuntautumiseen. Sivujuonen alettua Alucardin ulkonäkö muuttuu samanlaiseksi kuin SotN:issa (spritekin on sama). Juliuksen tavatessa hänet linnassa hän kertoo olleensa tarpeen ottaa voimansa täysin käyttöön, selittäen ilmeisesti samalla muuttuneen ulkonäkönsä.


Suosio, asema, merkitys & pelaajanäkökulma

Alucard on useiden mielestä sarjan paras ja nimekkäin hahmo monipuolisten ominaisuuksiensa ja kykyjensä sekä tarinansa takia. Tämä ärsyttää joitakin ”vanhan koulukunnan” eli sarjaa NES-ajoista alkaen pelanneita faneja katsoen hahmon suosion muun muassa seuraukseksi siitä, että monet alkoivat pelaamaan sarjaa vasta sarjan parhaana pelinä yleisesti pidetyn SotN:in aikoihin, jolloin alkuperäinen tarina Belmontien ja Draculan välisestä kamppailusta jäi vähemmälle huomiolle.

On kuitenkin totta, että Alucard on sekä henkilöprofiililtaan että videopelihahmon kannattavien ominaisuuksien kannalta monisyinen. Pelattavuus erityisesti SotN:issa on äärimmäisen sujuvaa ja vampyyriominaisuudet tekevät toiminnasta mielekästä ja monipuolista. Alucard on kaiken lisäksi sarjan harvoja pelattavana olevia hahmoja, joiden henkilökohtaisten motiivien ja pelien tapahtumien ulkoisen elämän kuvailun vuoksi on tehty runsaasti, kenties jopa enemmän kuin yhdellekään muulle. Esimerkiksi tunneristiriita Draculaa vastaan taistellessa on verisiteen takia syvempi kuin muilla häntä vastaan asettuneilla.

Totta on myös kuitenkin että Alucard on saanut paljon tilaa itselleen ollen sarjan koko historian valossa enimmäkseen ”vain” sivuhahmo. Tämä saa hänen myöhemmät ilmaantumisensa vaikuttamaan aavistuksen verran laskelmoiduilta. Suosio on kuitenkin kiistaton eikä sen vähättelyssä tai potentiaalin kieltämisessä olisi loppujen lopuksi mitään järkeä. Tästä kertoo paljon pelattava ilmestyminen Dawn of Sorrow’ssa, jonka toteutumiseen varmasti vaikuttivat sekä fanipalaute että mahdollisuudet pelattavuuden kannalta.

Oli Alucardista mitä mieltä tahansa, on hyvä jos hän tulee ilmaantumaan myöhemmissä peleissä tarinankin kannalta pätevin perustein. Näin todennäköisesti tulee myös tapahtumaan.

  
12.8.2006
Kirjoittanut
© 2003-2019 Linnavaanijat | Info | Mobiilisivut
Castlevania logos, artworks, games, names, etc. are copyrighted by Konami. Powered by WP - RSS