Kokoelmat ja uudelleenjulkaisut - Rebirth arvostelu
Moni Castlevania-fani luuli tuottaja Koji ”IGA” Igarashin uran tyssänneen seinään flopanneen Wii-vanian, Castlevania Judgmentin jälkeen. Miehen HD-Vania toki esiteltiin teaserin kera, mutta tuosta ei ole sen koomin kuultu mitään, ja jo pari vuotta vierähtänyt kyseisestäkin esittelystä. Lopullisen naulan arkkuun näytti tuovan uusi HD-peli, Lords of Shadow, joka vuoden 2009 E3:ssa julkistettiin Castlevania-peliksi.
Monen mielestä Lords of Shadow näyttää vievän pelisarjaa jopa liian kauas juuristaan, ja toivoivatkin paluuta juurikin samoille juurille. Tämä kaava oli jo todistanut toimivaksi Capcom, joka Inti Creates -yhtiön avustuksella julkaisi vuonna 2009 Megaman 9:n; 8-bittisen pelin konsoleiden latauspalveluihin. Myös Konamilla oli kokemusta samasta asiasta, ja olivathan Gradius- ja Contra Rebirth -pelit niittäneetkin jo arvostusta vanhan koulukunnan pelaajissa. Fanien toiveet Castlevania Rebirthistä eivät kaikuneet kuuroille korville, ja vuonna 2009 Konami ilmoittikin julkaisevansa Castlevania the Adventure Rebirthin Nintendon latauspalveluun, WiiWareen.
Castlevania Rebirth oli myös sinänsä tärkeä tekele IGAlle, että hän pääsi tekemään uuden, perinteisemmän Castlevanian Wiille, ja samalla pelastaa kasvojaan fanien silmissä. Vaikka IGA onkin Rebirthin tuottaja, oli pelin kehitys ulkopuolisen M2-pelistudion vastuulla.
Kuten Gradius- ja Contra Rebirthkin, on myös Castlevania kunnianosoitus 80- ja 90-luvun Castlevanioille. Peliä pelatessa tuntee helposti pelaavansa esim. Mega Drivella tai SNESillä, sillä juuri siltä peli näyttää ja kuulostaa. Graafinen ulosanti on tehty hyvin pitkälti 16-bittisen pelikokemuksen nimissä, ja siinä onnistutaan erittäin hyvin. Taustat luovat tunnelmaa 8-bittisten vanioiden tapaan, mutta tällä kertaa osuvammin, ja luovemmin. Myös hahmot on onnistuttu animoimaan hyvin, ja kerrottakoon vielä se, että että jo yli 10 vuotta käytössä olleet Rondo of Bloodin spritet on vaihdoinkin vaihdettu uusiin malleihin.
Musiikin puolelta ei tule aivan yhtä lämmintä vastaanottoa. Mahdollisuus olisi ollut käyttää Castlevaniaan sopivampaa, tummempaa äänimaailmaa, mutta jostakin syystä tyyliksi on valittu trance-saundit, jotka kuulostavat enemmänkin kolikkopeleissä käytettyä äänimaailmaa. Onneksi kappaleet ovat laadukkaita sävellyksiä, ovathan ne pääosin pelisarjan ikivihreimpiä kappaleita. Mukaan on myös otettu muutama harvinaisempi kappale, kuten Dracula’s Cursen Riddle, Belmont’s Revengen New Messiah ja Chroniclesissa esiintynyt Load BGM:n.
Nimi Castlevania the Adventure Rebirth viittaa vuoden 1989 Castlevania Adventureen, joka muistetaan lähinnä huonoudestaan (Rebirthin Japanin julkaisu ajoittui muuten alkuperäisen Adventuren 20-vuotisjulkaisupäivälle). Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin vain nimellinen remake, sillä vaikka tarina ja päähahmot (Christopher Belmont ja Dracula) ovat samoissa asetelmissa, on kenttiä enemmän, ja ne ovat täysin uusia. Edes pelimekaniikka ei alkuperäistä tunnusta, sillä mukana ovat myös lisäaseet ja rappuset.
Joitakin kunnianosoituksia kuitenkin löytyy, joista mainittakoon vaakasuunnassa liikkuvat seipäät, köysiä pitkin liikkuvat luurangot ja tulipallon ampuminen ruoskasta. Tulipallot eivät tosin kestä ikuisuuksiin, vaan loppuvat tietyn ajan päätyttyä kokonaan.
Haastetta on haettu niin ikään 8-bittisistä peleistä, ja täytyy sanoa, että jaottelu on melko lailla onnistunut. Easy-vaikeustasolla pelin menee melko helposti läpi, mutta Normal antaa jo päänvaivaa vihollisten tuhoamisessa. Hard onkin sitten jo todella vaikea, jota en ole itsekään vielä päässyt läpi. Vaikeustason lisäksi voit valita myös ohjaustavan pelihahmolle. Oletuksena voi liikkua hypyn aikana, mutta klassinen ohjaustyyli napsii tämänkin pois. Tosivanisteilla on varmasti hauskaa pelata peliä läpi Hard-vaikeustasolla ja klassisella ohjaustyylillä.
Läpipeluuarvoa on jonkin verran, mikäli haluaa päästä pelin läpi myös vaikeimmalla asteella, mutta mitään sen enempää avattavaa, tai lisäsisältöä ei peliin sisälly. Tarinaakaan ei ole juuri alun esittelyn, ja loppukuvien lisäksi, joten pelin sisältö on itse toiminnassa. Toimintaa tosin monipuolistetaan hieman valinnaisilla reiteillä, joita on ripoteltu matkan varrelle. Yleensä näiden polkujen avulla voi väistää hankalia alueita ja paikoin jopa kentän välipomon, mutta parhaat reiti on piilotettu erittäin hyvin, eikä niitä huomaa ellei maastoa tutki tarkasti. Hiemna tuuriakin tarvitaan, sillä jotkin reitit löytyvät vain tiettyjä seiniä rikkomalla, eikä näihin anneta minkäänlaista vihjettä.
Castlevania the Adventure Rebithin voit ladata Wiin WiiWare palvelusta 1000 Wii-pisteen (noin 10€) hintaan, ja tämä tekele todella on hintansa arvoinen. Tällaisenaan tämä ikään kuin jatkaa Castlevania Chronicles -pelien sarjaa, mutta huomattavasti pienemmällä budjetilla.
Kenties tätä Konami halusi koittaakin, että jos Castlevanioiden uudelleenlämmittelyt eivät mene kauppojen hyllyiltä kaupaksi, niin kenties tällaiset halvemmat lämmittelyt menestyvät paremmin. Tarkkoja myyntilukemia tälle en löytänyt, mutta näin äkkiseltään katsottuna peli sai hyvän vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoiltakin.
Kenties saamme Castlevania Rebirth 2:n jossain vaiheessa.