Peli on yksi ensimmäisiä SNES pelejä, joka ei kuitenkaan paista ainakaan grafiikoiden osalta ympäri peliä. Suuret hahmot ja aikaansa hähden upeat taustat luovat pelaajaan kuin pelaajaan hyvän tunnelman. Castlevaniassa ei aikaisemmin ole nähty näin upeaa grafiikkaa.

Peli ei ole yhtä vaikea kuin sitä ennen ilmestyneet pelit, mutta ei tämä missään tapauksessa helppo peli ole. Loppua kohden vaikeiden hyppyjen ja kuolettavien piikkien määrä lisääntyy, ja vihollisten voittaminen ja väisteleminen käy aina vain hankalammaksi. Esimerkiksi vihollisten tappamista samalla kun pitää kävellä portaita alas on erittäin vaikeaa.

Uusi tehokkaampi SNES musiikkimoottori sai Castlevania musiikeille ihmeitä aikaan. Vaikka pelissä ei niin hirvittävästi legendaarisia kappaleita kuullakaan, on musiikin laatu upea. Ja kuullanhan pelissä Simon’s theme.

Ohjattavuuden kannalta Castlevania otti tämän pelin ohella hypyn uuteen aikaan. Pelissä nähtiin ensikerran Castlevaniassa mahdollisuus hallita hyppyä ilmassa ja lyödä ruoskalla moniin eri suuntiin. Simonin hallinta oli nyt paljon helpompaa kuin aikaisemmin. Huonoa on, että kun ylöspäinlyönti tuli mukaan täytyi vara-ase asentaa R-napille. Tähän tottuu kuitenkin melko nopeasti.

Mitäpä muuta tästä upeasta teoksesta voi sanoa. Jos vain huvittaa pelata vanhaa kunnon ”putkimättöcastlevaniaa” on tämä peli oiva valinta kyseiseksi peliksi.


×

Hae sivustolta