Symphony of the Night - Arvostelu (mobiili)
Vanhassa vara parempi. Näin voisi todeta, kun tarkastellaan Konamin viime vuosien toimintaa Castlevania-pelijulkaisuiden saralla. Sarjan vanhoja klassikoita – tätä kirjoittaessa viimeisimpänä GBA:n Castlevaniat – on julkaistu uudelleen kokoelmissa. Mobiililaitteilla uusintajulkaisuja ei kuitenkaan ole viime vuosina nähty, mihin teki poikkeuksen vuonna 2020 julkaistu Symphony of the Night. Tämä arvio koskee pelin Android-versiota, joka on saatavissa nimelliseen 3,49 euron hintaan.
Alun perin PlayStationille julkaistu Symphony of the Night on peli, jota pidetään yhtenä sarjan parhaimmista, eikä syyttä. SotN:issa osui aika lailla kaikki kohdilleen niin audiovisuaalisesti kuin pelattavuuden osalta, ja omana aikanaan peli oli myös varsin omaperäinen. SotN onkin sarjan klassikkopeleistä kenties se, joka on parhaiten kestänyt aikaa.
Mobiili-SotN:in pohjalla on vuonna 2008 julkaistu PSP-versio, jonka uudistettu ääninäyttely aiheuttaa jälleen mahdollisen pettymyksen alkuperäisversiota tahkonneille veteraaneille. Joitain ilmeisiä uudistuksia tässä versiossa on. Lisähahmot Richter ja Maria ovat valittavina heti alussa. Continue-mahdollisuus jatkaa heti sen huoneen alusta ja siinä tilassa, mihin pelaaja viimeksi jäi. Googlen pilvitallennus ei valitettavasti vaikuta tässä pelissä toimivan. Valikot on laadittu pitkälti uudelleen. Lisäyksenä on time attack -näkymä, josta selviää, miten kauan aikaa on kulunut pelin tiettyihin saranakohtiin saavuttaessa.
Mobiiliversion selvin eroavaisuus on kontrolleissa. Pelinappulat vievät väistämättä osan ruudusta, ja riippuu näytön resuluution leveydestä, kuinka ison osan pelikuvasta ne haukkaavat. Toimintaa ei sinänsä merkittävästi haittaa, vaikka nappuloille ei juuri omaa tilaa jäisikään. Sen sijaan hankaluutta tuovat kosketusnäytön kontrollit, joiden vaikutuksesta noutaja saattaa tulla yllättävän pian. Ohjaus käy sitä kinkkisemmäksi, mitä pienemmällä näytöllä pelaa. Voisi todeta, että jos vanhan SotN:in vaikeusaste ei ole riittävän korkea, niin uudet kontrollit tuovat lisähaastetta – joskaan eivät toivottua sellaista. Yhtenä helpotuksena on se, että loitsut saa kiinnitettyä uuteen pikavalintaan. Sinänsä tämä avittaa niiden tekemistä liiaksikin, mutta asian voinee ottaa kompensaationa kankeasta ohjattavuudesta. Kosketusnäytöllä ohjaamista helpottaisi sekin, jos nappuloiden kokoa ja paikkaa pystyisi kustomoimaan. Pelissä on onneksi tuki myös erilliselle peliohjaimelle.
Pohjimmiltaan mobiili-SotN on sama lyömätön klassikko kuin aina ennenkin. Peli on vuosien saatossa uudelleenjulkaistu monelle eri alustalle. Ehkä seuraavaksi olisi jo Steam-julkaisun vuoro?