Akumajo Dracula X Chronicle OST

Arvostelu

Konami tarjoaa jälleen pelimusiikin aatelia oikein kahden levyllisen verran. Levyt koostuvat hyvin pitkälti vanhoista klassikoista uudelleensovitettuna. Ensimmäinen levy pitää sisällään PSP-version ääniraidan muutamalla bonusraidalla höystettynä. Sävellyksistä ja sovituksista vastaavat Masanori Akita, Yuichi Tsuchiya, Akihiro Honda, Yasuhiro Ichihashi. Sinfoniaosuuksista vastaa Juilnera Symphonic Orchestra. Toisella levyllä kuullaan alkuperäisen Rondo of Bloodin musiikkien lisäksi kaksi kappaletta Symphony of The Nightista (Michiru Yamane) sekä muutama bonusbiisi. Toisella levyllä olevat alkuperäiset Rondo of Bloodin kappaleet ovat laadultaan yhtäläiset aikaisemmin julkaistun Akumajo Dracula X Rondo of Blood soundtrackin kanssa. Levyn uudelleenjulkaisu on tällä kertaa tosin perusteltu, sillä alkuperäisääniraitaa ei ole ollut saatavilla enää vähään aikaan.

Uudelleensovitukset ovat tehty erittäin hyvällä maulla ja vaihtelevuudella. Levyltä löytyy niin Rock-versioita (mm. Vampire Killer, Bloody Tears), syntikkapoppia (mm. Slash, Ghost Ship Painting), pianoherkistelyä (mm. Vampire Killer [tr 16]) kuin kuorolaulua (Beginning [tr 20], Daybreak). Ääniraitaa ei ainakaan voi kutsua yksitoikkoiseksi. On tietysti makukysymys, mutta henkilökohtaisesti pidän monia kappaleita jopa alkuperäisiä parempina. Yksi näistä on Cross Fear, joka jousisoittimien ja sähkökitaran voimalla luo kappaleeseen aivan uusia ulottuvuuksia yhtään alkuperäistä sovitusta vähättelemättä. Klassikkokappaleiden – Vampire Killer ja Beginning – pituuksia on saatu ruuvattua ilahduttavasti puolet pitemmiksi. Ärsyttävää toistoa ei kuitenkaan pääse syntymään, vaan ne kerkevät loppumaan ennen kyllästymistä. Repeat-napin hakkaamiselta säästytään. Ehkä hieman yllättäen levyn pettymyksestä vastaa Bloody Tears, joka ei enää onnistu järisyttämään samalla tavalla kuin ennen. Ehkä tähän on syynä, niin monet remixit vuosien varrelta, eikä kappaleen lyhyt kesto ainakaan lisäpinnoja kerää.

Entä sitten bonuskappaleet? No eiväthän ne jää lainkaan pekkaa pahemmiksi. Vaikka ovatkin pääasiassa konemusiikkia, niin ne ovat laadukkaita eivätkä pelkkiä jumputuksia, joissa pääasia on rikkoa talon seinät basson taonnalla. Symphony of the Nightin soundtrackilla olleesta Nocturnesta on väännetty uusintaversio englanniksi laulamalla, joka pääsi yllättämään laadukkuudellaan. Ei jää lainkaan alkuperäisversion varjoon. Jostain käsittämättömästä syystä laulajan nimeä ei ole mainittu missään, joten jos joku tietää ko. naislaulajan nimen, niin ilmoitelkaa. Levylle on myös mahtunut Yamanen uusi Symphony of The Nightin loppubiisi Serenade of Sympathy, joka korvaa pliisun I Am The Windin. Kaunis pianolla pääasiassa soitettu kappale pieksee edeltäjänsä (yllättäen) satanolla.

Levystä on myös tehty länsimarkkinoille oma versio (KDE-CVDXC-OST). Muuta eroa japsiversioon ei ole kuin muutaman kappaleen eri nimityskäytäntö sekä pahvinen cd-kotelo, joten hankintapäätös kannattaa suorittaa ennemmin kukkaroa tiirailemalla. Valitsit sitten kumman version tahansa, niin rahat eivät mene hukkaan, sillä kyseessä on yksi parhaimmista Castlevania-soundtrackeistä koskaan.